Saturday, 2024-06-01
Ajoaika: Paikkaan huomenna.
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 273970
Ehkä reissun paras aamu – sanotaan paras aamu. Tiimi heräsi tehokkaasti, ratkoi välittömiä ongelmia tehokkaasti, tunnelma oli rento. Lomareissumainen. Aamiaista, leikkejä, blogausta ja vielä ennen lounasta perheenä maisemien tutkimista. Tämä oli ns “täydellinen reissuaamu”, tällaisia haetaan loppukesän ajan seikkailuviikonloppuina. Leikkipaikalla saatiin jopa natiivi leikkikaveri – täydellinen onnistuminen, joskin vanhempien avustamana.
Sitten oli edessä lounas ja päiväunet pienimmille. Päiväunien aikana siirryimme Cagliariin, kesäkaupunkiimme. Eka pysäkki oli “lähiostari”, jossa käytiin kaupoilla. Veikko tutustettiin Gelatoon, joka on vähän niin kuin jäätelö. Täällä jäätelö on erilaista verrattuna vaikkapa Valion jätskeihin. Jätskitilauksessa sattui virhe “Veikon eduksi”. Krista tilasi vahingossa kolme annosta jätskiä – kun tarkoitus oli vain kaksi (minulle ja Veikolle). Niinpä me kaksi jouduimme syömään kahteen pekkaan vielä yhden extra jätskiannoksen. Kumpikin miehistä teki raskaan tehtävän urhoollisesti, lievässä kisahengessä – “Minä syön KAIKEN”.
Sitten seurasi H-hetki, siirtymä kesätalolle. Vähän yli neljä tapasimme omistajan ja selvitimme käytännönasiat. Kristan italia on karehdettavalla tasolla, minä olin hyödytön ilman kännykkää kun taas Krista sai puhuttua kaiken italiaksi. Se on hyvin yksinkertaista italiaa, ymmärrettävää ja sillä saa tuloksia aikaan. Isäntämme ei puhu kuin italiaa, joten lienee aika opetella. Saksankielen jätän väliin – siinä Kristalla on vuosien etumatka. Italiankieli, pentele, se on opeteltu rohkeudella ja Duo lingolla – duo lingoon minä ainakin pystyn ja tänä kesänä on aivan varmaa, että pieni mies puhuu minua paremmin paikallista kieltä – mutta ei se niin käy, että minä en mitään osaisi. Aika kunnostautua!
Taloon sisääntulo kesti neljä tuntia, pieni mies meni falsettiin ja pysyi siellä, kiljui, nauroi ja meni ylikierroksilla. Hänellä on nyt oma makuuhuone, ekaa kertaa ikinä, vieläpä omasta toiveesta. Minä ronttasin kamaa kuormamuulina autosta ulos. Yllätyksekseni olin myös hieman haikea purkiessani autoa – 16 päivän autoreissu on nyt ohi, juuri kun se alkoi kunnolla toimia.
Kello on puoli kymmenen, saapumisviinit on juotu ja kumpikin aikuinen on valmis nukkumaan. Ihme kyllä pieninkin meistä simmahti puoli tuntia sitten.
Perhaps the best morning of the trip – let’s say the best morning. The team woke up efficiently, solved immediate problems effectively, the atmosphere was relaxed. Holiday-like. Breakfast, games, blogging and even before lunch, exploring the scenery as a family. It was the “perfect morning of travel”, the kind of thing you look for in a late summer adventure weekend. We even got a native playmate at the playground – a complete success, albeit with the help of parents.
Then it was time for lunch and a nap for the little ones. During nap time we moved on to Cagliari, our summer town. The first stop was the “neighbourhood market” where we went shopping. Veikko was introduced to Gelato, which is a bit like ice cream. Here the ice cream is different from, say, Valio’s ice cream. There was a mistake in the ice cream order “in Veikko’s favour”. Krista accidentally ordered three servings of ice cream – when she was only supposed to order two (for me and Veikko). So the two of us had to eat an extra portion of ice-cream on top of the two cookies. Both men did the heavy task bravely, with a slight competitive spirit – “I eat EVERYTHING”.
Then came the H moment, the move to the summer house. A little after 4pm we met the owner and sorted out the practicalities. Krista’s Italian is rudimentary, I was useless without a mobile phone while Krista managed to speak everything in Italian. It’s very simple Italian, understandable and gets results. Our host speaks nothing but Italian, so I guess it’s time to learn. I’ll skip German – Krista has years ahead of me in that. Italian, damned, that’s learned with courage and duo lingo – at least I can do duo lingo, and this summer it’s quite certain that little man will speak the local language better than me – but it’s not as if I can’t do anything. Time to start studying!
It took four hours to get into the house, the little man went into the falsetto and stayed there, screaming, laughing and going into overdrive. He now has his own bedroom, for the first time ever, and at his own request. I was lugging stuff out of the car like a mule. To my surprise, I was also a little wistful as I unpacked the car – the 16-day road trip is now over, just as it was starting to really kick in.
It’s half past nine, the arrival wine has been drunk and both adults are ready for bed. Amazingly, even the smallest one of us dozed off half an hour ago.
Translated with DeepL.com (free version)
