2023-06-23
Ajoaika: 50 minuuttia
Sähkökilometrit: ????
Keskikulutus: ?? l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 844 km.
Juhannus. On aika härkäparin lähteä kahdestaan seikkailulle. Isä-poika seikkailuviikonloppu. Äiti pääsee vuorostaan rentoutumaan viikonlopun verran. Sunnuntaina tavataan Dörpenissä, josta lähdetään viikonlopun viimeiselle nähtävyydelle.
Suunnitelmani on yksinkertainen: Ruokaa, leikkipuisto, tappavan tylsän asian vilkaisu, ruokailu, nukkumisen aikan siirtyminen huvipuisto/zoo/leikkipaikkaan, iltapäivä siellä, yöt nukutaan autossa.
Suunnittelin kaiken käytännössä tänään aamulla, kun Krista oli Veikon kanssa kaupassa. Sitten yhteinen kahvihetki kahvilassa, arkisia askareita, lounasta, unta palloon pienimmälle & leffaa isoimmille.
Kahvilassa oli iso myyntipuoli ja siellä oli myynnissä viskiä! En ole moista ennen nähnyt ja koska hinta oli ~30€, pullo lähti mukaan silmää räpäyttämättä.
Arkisissa askareissa oli renkaan paikkausetin ostaminen. Olin ottanut moisen mukaan. Olin tarkastanut, että siellä on kaikkea, liimatuubi on paksuna, paikkoja on, vääntimet löytyy yms. Tuubiin oli näemmä tullut reikä ja se oli kuivunut. Tuubi rutistui kasaan kuin kokeellinen sukellusvene – toki vähemmän dramaattisin seuraamuksin, eikä liimaa tullut. Arkisissa toimissa Saksani alkaa toimimaan. Kriittistä tässä on se, että olen etukäteen päättänyt mitä sanon, milloin sanon ja tehnyt selvitystyötä. Lausun sanani haluamani ajankohtan ja pidän “tonnin seteli ilmeen“, kun natiivi höpöttää jotain skriptiini kuulumatonta. Pidän skriptini ja poistun. Tällä tapaa olen saanut mm ostettua renkaan paikkaussetin ilman ongelmia.
Iltapäivä! Miehinen seikkailu voi alkaa. Veikko auttoi pakkaamisessa minkä pystyi. Oma reppu mukaan, reppuun villakerrasto ja vespullo (noin pieni mies sen sanoo…). Tällä kertaa osattiin odottaa hieman paremmin. Keskustelu siitä ketkä lähtee matkaan ja mitä äiti tekee piti käydä useaan kertaan. Lopulta autossa istui, vain vähän etujassa, pieni innokas seikkailia Virgil rotta sylissään.
Matkamme ensimmäinen etappi oli Tier- und Freizetpark Thule. Täällä tulikin vietettyä kolme tuntia, poistuimme kun pakko oli. Alueesta jäi runsaasti näkemättä. Suosikkilaitteeksi paljastui juna. Veikon mukaan ihmiset lauloivat tosi paljon yhdessä tietyssä laitteessa. Isän korvaan se kuulosti kovasti kiljumiselta, mutta toiseelta isä ei ole kovin musikaalinen. Pässiaitaus oli aivan kultaa. Kengurut on kummankin mielestä parasta karvaista eläintä mitä löytyy, heti rottien jälkeen. Kengurut eivät jakaneet pienen miehen intoa ja päättivät poistua aitauksen toiseen laitaan kiljuvan pienen pojan juostessa kohti. Leijonat säväytti isää ja apinat puolestaan viihdytti. Veikko on alkanut hahmottaa kuvaamisen taikaa ja hän pyysikin eläintarhakierroksen aikana useamman kuvan otettavaksi.
Alueelta poistumisen jälkeen oli aika vetäistä illallinen nassuun. Ruokailussa tähtään minimaaliseen laittovaatimukseen. Parasta on jos voin välttää jopa veden lisäämisen, että riittää vain lämmittäminen. Tänään illalliseksi oli tuorepastaa ja patonkia. Kumpikin veti sitä hartaudella nassuunsa auton takaluukussa istuen.
Illan nukkumapaikaksi olin valinnut Cloppenburgin keskustasta löytyvän matka-autoille tarkoitetun parkkipaikan. Täällä voi tyhjentää wc-kasetin ja olla parkissa, mitään muita palveluita täällä ei ole – vitoselle kunnolla vastinetta.
Pakkausvirheitä on osoittaunut olevan useita, mikään ei ole missiokriittinen. Pimennystä varten minulla on kaksi mustaa lakanaa mukana, mutta unohdin lakanan, sillä nukumme peiton kanssa, joten minulla on yksi musta lakana millä peittää takaikkunoita. Tosin, etupenkit / etuikkuna oikeasti pitää peittää, sillä siellä ei ole mitään tummennusta, joten ei ole pimennysverhoja – pakkausvirhe 1. Tyyny puuttuu minulta – pakkausvirhe 2. Ilmapumppu puuttuu patjojen tukevoittamiseen – pakkausvirhe 3.
Pimennyshaasteita huolimatta nukutusoperaatio onnistui nappiin! Ainakin toistaiseksi. Veikko nukahti samoihin aikoihin kuin kesätalolla. Ilta on tosin nuori ja vaikka mitä voi tapahtua yön aikana. Aika kömpiä auton taakse itsekin nukkumaan. Ikkunat vaan kiinni ja toivoa, että pieni mies ei herää siihen ääneen.
