Sateinen vaellus

2019-08-02

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Aamurutiinit. Keli näyttää epävakaiselta ja tänään on iso vaelluspäivä. Aamupäivällä suunnittelimme reissun seuraavaa viikkoa. Vilkaisu sääennusteisiin teki hommasta selvää. Brixeniin ei kannata jäädä ainakaan, jos haluaa vaeltaa lähipäivinä. Loitsimme suunnitelmaa, missä käytäisiin Innsbruckissa ja lopulta päädyttäisiin mustaan metsään vaeltelemaan. Sielläpäin kelit on paremmat.

Hotellilla tuli höntsäiltyä lounaaseen saakka. Vedimme jonkinlaisen tilapäislounaan nassuun ja hyppäsimme pyörien päälle. Pyörillä ajoimme iloisesti Filzalmseelle saakka. Nyt pääsimme tekemään jotain minkä ainakin toinen meistä muisti 13 vuoden takaa. Pääsimme nostamaan jonkun ukkelin järvestä ylös. Toisin kuin 2006, tällä kertaa emme olleet yksin järvellä. Itseasiassa eräs pikku poika halusi meidän nostavan ukkelin järvestä ylös. Hän pyysi encorea, kun se vajosi takaisin järveen ja mehän poljettiin se takaisin ylös.

Filzalmseeltä lähdimme jalan eteenpäin, kohteeksi asetettiin Jochstubn see. Tunnin kävelyn jälkeen olimme ravintolan kohdalla, johon pysähdyimme kunnon lounaalle. Saimme syötyä salaatit kun tarjoilija tuli kertomaan, että kohta alkaa sataa. Siirryimme sisälle syömään varsinaista pääannostamme. Täällä saimme parasta ruokaa Brixen im Thalessa tähän mennessä. Sateen loppumista odotellessa suunnittelimme ja varasimme Mustan metsän majoituksia. Sateen tilapäisesti loputtua oli edessä valinta, kävelläänkö pyörille ja luovutetaan vai jatketaan eteenpäin ja päätetään mitä tehdään sateen sattuesa.

Valitsimme jälkimmäisen, sillä tänne saakka on tarvottu ja jos perkele eilenkin mentiin mäkeä ylös vaikka järkeä ei ollut, niin kyllä tänäänkin. Mielenkiintoisesti se puoli, jonka suosikkitekemistä tämä ei ole on se joka tekee nämä tiukat valinnat. Niinpä lähdimme kävelemään Jochstubn seelle ja pääsimme perillekin. Koko paikka oli tosin pilvessä ja keli oli hieman kostea. Otimme kuvia, nauroimme, mutisimme kävelyn turhuudesta verrattuna polkupyöräilyyn ja lähdimme kävelemään takaisin. Koko paluumatkan tihkutti hieman ja lopulta sade muuttui hyvin kovaksi. Tässä kohtaa olimme onneksi pienen kuusikon vieressä, joten menimme niiden alle suojaan. Meidän ohi sateessa meni iloinen monihenkinen ryhmä, joka kuittaili meille jotain saksaksi. Saksasta jotain ymmärtävä kuittaili takaisin päin. Pikkasen tämän jälkeen lähdimme juoksemaan sateeseen. Toisin kuin tuo ryhmä, me juoksimme suoraan peltojen poikki. Sähköistetyt aidat hieman hidasti matkaa, etenkin kun reppu jäi kiinni niihin kerran. Emme kuitenkaan tehneet meidän toista oikaisua, sillä näimme useita lehmiä juuri siellä mistä meidän piti oikaista. Niinpä juoksimme lopun matkaa takaisin hyvälle ravintolalle sateessa.

Ravintolalla oli tarkoitus nauttia jälkiruuasta. Meidän järkytykseksi vitriini oli tyhjä ja paikka näytti sulkuvalmillta. Jälkkäreitä oli kuitenkin saatavilla, ne olivat vain jääkaapissa. Joten isot kupit kuumaa juotavaa ja erittäin makeat jälkkärit pöytään. Okei – Kristan “jälkkäri” ei ollut jälkkäri vaan pääruoka, jota tarjoilija suositteli meille. Jossain kohtaa meidän kahvittelua tarjoilija ilmestyi snapsien kanssa. Saimme talon puolesta snapsit kun kerran palasimme toisen kerran tänään heille asiakkaaksi :).

Kahvitauko oli erittäin hyvä. Vaatteet ehti kuivumaan hieman, reissaajat virkistyivät merkittävästi ja sade lakkasi! Vaelsimme takaisin Filzalmseelle, jossa hyppäsimme pyörien selkään. Pyörien kanssa huruteltiin hissukseen vuorta alas, jotta perse ei kastuisi pyörien heittäessä vettä oikein kunnolla kovissa vauhdeissa. Valuimme pikaisen hotellipysähdyksen avulla suoraan urheiluliikkeeseen palauttamaan pyörät.

Illan viimeinen urhea teko oli kiivetä takaisin hotellille ja käydä suihkussa. Loppujen lopuksi meidän tuli pyöräiltyä 107 kilometriä täällä vuoristossa, mutta ei kunnon maastossa ja vaellettua ehkä viitisen tuntia. Tästä on hyvä ponnistaa ensi viikon vaelluksiin.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}