2019-07-29
Ajoaika: 1 tuntia, 48 minuuttia
Sähkökilometrit: 43 km (32%)
Keskikulutus: 5.2l / 2.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7632 km
Olimme sopineet, että heräämme aamulla aikaisin ja lähdemme lenkille. Heräsin jälkeen viiden ja ennen herätyskelloa. Pihalla satoi kaatamalla, joten poistin herätyksen kellosta. Ei kannata herätä hengailemaan auton sisällä. Puoli seitsemän aloin lukemaan kirjaa. Seitsemältä toivotimme toisillemme hyvää pitsihääpäivää. Joskus puoli kahdeksan alkaan aloimme kehittämään sotasuunnitelmaa autossa. Pakataan auto kasaan, lähdetään keskustaan aamiaiselle. Sateessa kokkailu ei huvita.
Keskustaan päästyämme sade oli jo lakannut ja päivä alkoi kirkastumaan. Löysimme ihastuttavan Victorialaisen kahvilan, jossa söimme luksusaamiaisen ja sovimme seuraavaa kohdetta. Krista oli aika varma, että hän löytää sen kirkon tornin mihin voisi kiivetä, joten valitsimme sen seuraavaksi hommaksi. Seurasimme hieman eilisiä jalanjälkiämme, tunnistimme kohtia missä olimme olleet sateensuojassa ja missä opas oli selittänyt asioita. Krista oli oikeassa. Hän löysi tornin aika helposti.
Torni oli hieman yli 300 askelta korkea. Sieltä oli todella hyvät näkymät Mucnheniin. Taivas oli vielä pilvinen, joten alpit eivät näkyneet, mutta muuten näkyvyys oli erittäin hyvä. Emme halunneet koittaa tunkea alas sitä kapeaa rappustoa pitkin mitä tulimme ylös, oletimme ettei tarkoitus ole tunkea vastakarvaan siinä liian kapeassa rappustossa. Niinpä koitimme yhtä “hätäkulkuovea”. Se ei ollut lukossa! Me ja yksi vanhempi herrasmies menimme siihen huoneeseen ja sieltä löytyi rappuset alaspäin. Herra meni ensin, mutta pysähtyi rappusten yläpäähän ja teki meille tilaa. Me menimme ohi ja kävelimme yhden puoli kerroksen verran alaspäin. Kaikkialla on linnupaskaa, askel jälkiä on tosi vähän… eeeeehkä täältä ei ole tarkoitus mennä alas. Palasimme takaisin ja menimme muiden kanssa vastakarvaan niitä penteleen ohuita rappusia. Tasanteilla odottelua ja tunkemista. Ei ehkä parhaiten järjestetty tornivisiitti, mutta silti näkemisen arvoiset näkymät!
Satunnainen tepastelu Munchissa vei meidät jossain kohtaa viskikauppaan. Täältä löytyi hyllyiltä mitä mielenkiintoisimpia pulloa. Pari harvinaisuutta, jotka löytyy ostoslistaltakin. Pitkällisen pohtimisen jälkeen yksi pullo tuli mukaan. Tässä kohtaa jo käytiin läpi hieman sitä pakkauspainajaista mikä minun reissulla hankkimani viskikokoelma on. Olemme varmoja, että kaikki saadaan kyytiin ja pienelle lisäostosmäärällekin on varmaan jossain tilaa….
Lounas syötiin paikallisten suosimassa erittäin mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen kävimme läheisessä luomukaupassa tankkaamassa päivän tarvikkeet ja lähdimme pois kaupungista. Auton parkkeeraminenkaan ei ollut halpaa Munchenissa. Loppupeleissä ne sähköpotkulaudat saattoi olla hyvinkin järkevästi hinnoiteltuja! 🙂
Päivän päätepiste oli Brixen im Thale Itävallassa. Palasimme luultavasti samaan majataloon, missä olimme 2006 häämatkallamme, varmasti samaan kaupunkiin. Mikään, ei yhtään mikään, täällä kaupungissa näyttänyt tutulta. 13 vuotta tekee hassuja muistille? Toisaalta vaeltelimme vuorilla, emme kylässä. Nautimme lämpimästä ja kuivvasta kelistä käymällä lyhyellä kävelyllä keskustassa. Paikka on hyvin rauhallinen ja erittäin upean näköinen.
Ilta on mennyt majapaikalla rentoutuen ja lukien.