Viikko 28, elämää Ranskassa

2018-07-13

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 4577 km

Heräämme aamuisin säntillisesti kuudelta. Seitsemältä olemme juoksemassa joko kuntoilemaan ja sen jälkeen patonkikauppaan tai suoraan patonkikauppaan. Patonkikaupassa Krista vaihtaa lauseen tai kaksi kivan myyjän kanssa ja minä maksan hiljaa ostokset. Aamu on hyvin ranskalaista. Tämä osa kulttuurista on opittu.

Puhuttaessa ranskalaisesta kulttuurista pitää puhua (lisää) näiden aukioloajoista. Perjantaisin meillä on “pitsaperjantai”, eli perjantaina lounas on vuosia ollut pitsaa aina kun mahdollista. Kunnon suomalaiseen tapaan lounas syödään kello 11. Dompierre sur merin keskustassa on pitseria, se aukeaa kello 11.00. Riemuitsimme tiedosta, että pitseria aukeaa sopivasti lounasaikaamme, mutta unohdimme patonkikauppojen aamuista oppimamme asian. Liikkeen avausaika tarkoittaa kellonaikaa, jolloin työntekijät ilmestyvät paikalle ja samalla avaavat ovet. Se ei tarkoita, ei missään nimessä, että liikkeestä saisi mitään ruokaa pihalle vähän jälkeen yhdentoista. Eihän siihen aikaan ole pitsauuni edes päällä vielä! Höpsöt turistit! Pitsaa saa aikaisintaan kahdeltatoista, mutta sen tilata yhdentoista jälkeen. Pitsan saanti vaati siis kaksi käyntiä pitseriassa. Nyt luulen, että olemme sisäistäneet ranskalaiset aukioloajat. Peukkusääntö on “Älä mene liikkeeseen ensimmäisen aukiolotunnin aikana”

Pikku kaupungin pikku liikkeet on silkkaa mahtavuutta. Löysimme jo aikaa sitten tästä majapaikan läheltä ekologisen pastaliikkeen. Sen aukioloajat ovat hyvin rajatut, joten meillä kesti hyvä aika ennen kuin saimme ajat sopimaan. Asiakaspalvelu oli A-luokkaa, A.-.luokkaa. Saimme puhua rauhassa suomeksi, ihastella kaikkea samalla kun myyjä pysyi tiskin takana hiljaa. Vaihdoin hänen kanssa katseita ja hän oli hyvin iloinen sekä aidon hämmästynyt. Lopulta ostimme, omiin astioihimme, juustoa ja pastaa Kristan toimesta ranskaksi. Saimme kaupanpäälliseksi tiramisut per nenä. Hän jopa kyseli, onko meitä enemmän kuin me kaksi. Olisimme ilmeisesti saaneet koko sakille tiramisua. Meistä tuli välittömästi ja peruuttamattomasti vakioasiakkaita liikkeeseen. Palvelu on A-luokkaa.

Oikea käteni tuntuu kestävän yhdet Magatreenit viikossa hyvin. Voin käyttää kättä hyvällä nopeudella, voin tehdä joitakin punnerruksia. Padien pitäminen kirpaisee, jos toinen lyö lujaa, mutta tämäkin voidaan korjata elekommunikoinnilla – yhteistä kieltähän meillä ei ole. Treenaamista koitetaan tehdä hankalammaksi minulle. Ohjaaja ilmestyy aina välillä ohjeistamaan pariani hyökkäämään poikkeavalla tavalla. Tämä tekee hommasta mielenkiintoista. En missään nimessä ole “tasokoekunnossa”, tekniikoita puuttuu listalta läjä ja reaktiot on perusreaktiota – korkeampi kama vaatii miettimistä, mutta reagoin mielestäni aika hyvin uusiin haasteisiin. Ensiviikolla lisään treenimäärää kahteen treeniin viikossa.

Keskiviikkona tein ensimmäisen työpäiväni pelkästään seisten. En istunut työpäivän aikana muuta kuin syödessäni. Loppuviikko meni myös seisoen. Koitin tätä samaa viime kesänä Italiassa, mutta pääsin parhaimmillanikin vain 5 tuntiin. Keskiviikosta saakka olen tehnyt kaikki tietokonehommat, pois lukien tämän blogin kirjoittamisen, seisten. Tavoite on tehdä tästä pysyvä työasento. Jalkapohjat erityisesti huutaa hoosiannaa näin perjantai-iltana, mutta muuten seisominen on mennyt yllättävän kivutta.

Alamme olemaan saaneet riittävästi kämpällä latautumista. Iltaisin Krista on lukenut GTD kirjaa, minä olen tehnyt DR testejä kotilaitteistollani. Perjantaina oli  jo aitoa halua poistua kämpiltä, tutustua La Rochelleen. Perjantaina meidän piti mennä Bunkkeriin käymään, mutta joudumme lykkäämään sen ensi viikkoon. Bunkkeri on aito saksalainen toisen maailman sodan aikainen komennusbunkkeri. Vaihdoimme bunkkerin lennosta La Rochellen yhteen kolmesta tornista. Olimme jo käyneet yhdessä niistä, joten nyt oli aika käydä seuraavassa. Se ei osoittautunut niin helpoksi kuin luulimme. Täällä on jokin ulkoilmatapahtuma Francofolies. Festari? Leffatapahtuma? Jotain massiivista ja se esti pääsyn toiselle kolmesta tornista. Vaihdoimme suunnitelmia lennosta ja suuntasimme kolmannelle tornille, “Tower of lanter“. Majakkatorni oli onneksi Festari-alueen ulkopuolella ja saimme turisteltua siellä. La Rochelle vaan näyttää mahtavalta! Kerrassaan mahtavalta. Niin mahtavalta, että päätin polttaa keräämiäni liukumatunteja ja pitää tulevana maanantaina vapaapäivän.

[Best_Wordpress_Gallery id=”179″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-13″]