2018-07-08
Ajoaika: 4 h 56 minuuttia
Keskikulutus: 12.7 l/100km
Keskinopeus: 91 km/h
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Herätys kuudelta, virkeänä kuin peippo vaikka toisin voisi luulla, sillä vastakkaisen puiston bileet lakkasivat vähän jälkeen viiden. Tiedän tämän, koska viideltä oli pakko käydä vessassa. Viime yönä Krista oli autoon päässeiden hyttysten uhri. Tänä yönä minä. Emme tiedä miten ne sisälle pääsi, mutta puremista päätelleen niitä pari täällä oli. Häiriöistä huolimatta yö oli hyvin leppoisa.
Teimme aamiaista kaikesta hiljaisuudessa. Seitsemän jälkeen paukutimme kaikki auton ovet kiinni poistuaksemme leirintäalueelta kohti Versaillesia. Versailles oli hämäävän lähellä. Olimme siellä todella hyvissä ajoin. Sunnuntaina ennen kahdeksaa ilmaisen parkkipaikan löytäminen ei ollut ongelma. Olimme jopa lippujonolla ennen kuin lippujono oli olemassa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisiä jonottamassa varsinaiseen Versaillesin palatsiin. Tässä vaiheessa, puoli tuntia ennen Versaillesin aukeamista, sinne jonotti jo neljä – viisi bussillista turisteja. Me kävimme pikaisesti katsomassa puistoa, jonka jälkeen myös lipunmyynnille oli muodostunut jono. Onneksi jono oli inhimillinen ja saimme liput kohtuullisella vartin jonotuksella. Tähän päättyi Versaillesin käynnin saksalainen säntillisyys. Tästä eteenpäin homma oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja säätämistä.
Krista oli kuullut opastuksista. Lipunmyynnistä ei voi ostaa opastuskierrosten lippuja, niitä myydään toisella puolella aukiota. Opastettujen kierrosten lipunmyynnin löytäminen vaatikin jo vartin verran etsimistä ja tässä vaiheessa jo jono Versaillesiin on satoja ihmisiä. Opastetun kierroksen lipun ostaminen oli ihan yhtä sähläystä, ei meidän, vaan lipunmyyjien ja oppaiden toimesta. Saimme kuitenkin liput päivän ensimmäiseen, 10.30 alkavaan, opastettuun kirerokseen. Koska aikaa oli tässä vaiheessa vain 45 minuuttia, palasimme autolle päivän toiselle aamiaiselle ja pakollisille patonkiostoksille. Vaikka olemme turisteja, emme ole barbaareja. Osaamme ostaa patongin aamuulla, kuten natiivitkin.
Opastetulle kierrokselle pääseminen ei ollutkaan niin simppeliä kuin luulisi. Lipunmyyntihuoneessa meni pitkä tovi ennen kuin saimme jonkun kertomaan minne pitää mennä, että pääsee kierrokselle. Päästyämme varsinaiseen odotteluhuoneeseen huomasimme kaikkien muiden istuvan kuulokkeet korvilla. Ketään neuvovaa henkilöä ei löytynyt. Niinpä omatoimisesti otimme kuulokkeet, joita emme saaneet päälle. Lopulta löytyi joku henkilökuntaan kuuluva, jolta saimme uudet kuulokkeet (toinen oli oikeasti kuollut) ja ohjeet miten kuulokkeita käyttää. Juuri kun saimme kuulokkeet toimimaan, alkoi opastettu kierros. Enne varsinaista linnakierrosta oli vuorossa metallinpaljastin ja laukkujen läpivalaisu. Tähän tyssäsi Juhan seikkailu. Patongit olivat liikaa Versailesin turvajärjestelyille. Laukun kanssa ei voinut tulla läpi. Niinpä Juha juoksi äkkiä takaisin löytääkseen laukkuvaraston. Kun laukku oli onnistuneesti jätetty, piti ohittaa jonosta niin penteleesti ihmisiä ja tunkea taas metallinpaljastimelle. Leatherman Threat, känny ja vesipullo oli kovin tunnistettavia esineitä – minua tervehdettiin tuttavallisesti ja pääsin nopeasti palaamaan ryhmän luo.
Varsinainen kierros oli hyvin valaiseva. Versailles tuntui tässä vaiheessa hyvin tilavalta. Ihan niin kuin museokierrosten kuuluu olla. Kun ohjattu kierros oli ohi, olimme vapaita seikkailemaan palatsissa. Ohitimme siis sattumalta sen, nyt jo satoja henkilöitä, pitkän, auringonpaahteella murhaavan jonon. Versailles on yksi massiivinen jono. Myös sisällä. Tilat ovat eeppisiä, taulut jättimäisiä ja kattomaalaukset mahtavia. Ne on niin isoja, että niitä ei voi kännykkäkameralla kuvata. Ne ovat myös niin isoja, että niitä ei ehdi kunnolla sisäistämään väkijoukon viedessä jonoa eteenpäin. Pysähtyminen on liki mahdotonta. Eteenpäin on mentävä, halusit tai et. Vietimme Versaillesin parissa 8.15-15.45. Ainoat tauot välissä oli neljänkymmenen minuutin toinen aamiainen autolla, tunnin lounastauko ja kahdenkymmenen minuutin torkut varjossa – kyllä, olemme nyt nukkuneet myös Versaillesissa :). Ehdimme käymään kaikki palatsin tilat. Yhtään enempää ei olisi jaksanut. Katsomatta jäi siis puutarha kanaaleineen kaikkineen, pieni ja iso lisäpalatsi ja hevoset. Nuo loput on vähintään yhden toisen kokonaisen päivän mittainen tutkimusmatka.
Päästyämme ulos, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin La Rochelleen. Tällä kertaa kun ei ollut kiire, pysähdyimme syömään 2,5 tunnin ajon jälkeen. Blogi on poikkeuksellisesti saneltu. Mikä päästää blogaajan liki tunnin aikaisemmin nukkumaan.
[Best_Wordpress_Gallery id=”177″ gal_title=”Versailles, 2018-07-08″]
