2017-07-11
Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4385 km
Aamu, työpäivä. Kaikki rutiinia. Elämä Italiassa on työarjen suhteen hyvin samanlaista kuin Suomessa. Suurin tuskailu on internet yhteyden kanssa. Viime päivinä sen laatu on tuntunut huonolta. Niinpä lopulta päädyin siirtämään SIM kortin 4G purkista läppäriin. Läppärin kanssa nettiyhteydessä ei ollut ongelmia. Jokin työkoneen ja 4G purkin välissä aiheuttaa ongelmia, sillä latenssi ja pakettihukat tapahtuvat myös lähiverkossa.
Illan suunnitelmiin kuului yksinäinen ajo Torinoon, jonka jälkeen koulutan salin ohjaajia ja sen jälkeen vedän salin treenit. Tiistai-illasta oli tulossa siis hyvin samanlainen kuin Turun arki-illasta.
Matka salille oli kovasti erilainen kuin vastaava Turussa. Turussa pyöräilisin. Torinossa joudun ajamaan. Nyt ymmärrän miten tieraivo (“road rage”) syntyy. Matka Leinistä moottoritielle ajettiin nopeudella hieman yli 80 km/h. Tien rajoitus on 70 km/h. Perseessä roikkui, pikku Puntop**kele. Se roikkui niin lähellä, että en nähnyt auton valoja. Se koitti päästä ohi, roikkui ja vilkutti jostain syystä vilkkua oikealle pitkän pätkän. Tämä ajotyyli alkoi pikkasen nykimään tulevasta ohjaamisesta hyvin lievästi jännittyneenä olevaa kuskia. Moottoritielle liittyminen vaatii lievästä S-mutkasta läpiajon. Kuskin päässä kehittyi idea: S-mutkaan kunnon vauhdilla, tiputetaan se pikkup*ska mutkiin ja sen jälkeen kiihdytetään moottoritiellä karkuun “Audikaistalla” (tien vasemman puolen kaista)… Mutka
– Sporttivaihde silmään
– 70 km/h läpi mutkan, jonka vauhtirajoitus on 40km/h => Punto jää
– Liittymässä kick down ja vauhti nostetaan rivakasti 110km/h. Punto jäi kuin paska tikkuun.
aaahhhh… Näytinpä sille pikku p**kalle! Päästyäni ajamaan rauhallisesti mietin toimieni järkeä. Miniversio tieraivosta taisi iskeä, pitääpä olla tarkkana provosoitumisen suhteen… Typerämminkin olisi voinut toimia…
Nautin iloisesta popista puolentoista kappaleen verran kun takalasiin tulee yllättäen ja yht’äkkiä se Punto. Se tuli varmaan niin kovaa kuin se pikku vehje kulkee ja veti melkein kolarin mun perseeseen 110 km/h tuntinopeudessa! Se veti taas niin lähelle, etten nähnyt auton ajovaloja. Kädet heiluu Punton hytissä ja meininki on mystistä. Valitettavasti minusta eteenpäin liikennettä on niin paljon, että kaistoja ei vaihdeta, mistä syystä olin siellä vasemalla kaistalla yhä. Kun lopulta pääsen vaihtamaan kaistaa se Punto alkaa kelaamaan taas vauhtia ja toistaa seuraavan auton kanssa saman toimen. Perseeseen kiinni ja taas heiluu kädet ja meininki on mystistä. O_O
Loppuilta menikin ensin opettaen G1 materiaalia ohjaajille ja sitten P1 ja P2 materiaalia treenaajille. Treenien vetäminen oli opettavaista.
Ajomatka takaisin kämpille oli ihanan tapahtumaköyhä, mutta se johtui siitä että italialaisia ei juuri ollut ajamassa.
