2017-06-10
Faktat
Ajoaika: 1 tuntia 44 minuuttia
Keskikulutus: 14.3 l/100km
Keskinopeus: 17 km/h
Kokonaiskilometrit: 2548 km
Aaaaahhhh… Leirintäalueen aamu, ei kukkoa, ei meteliä viideltä aamulla. Kömmimme ulos autosta kahdeksan jälkeen. Trangialla vesi kuumenemaan puuroa, kahvia ja teetä varten sekä ihmettelemään leirintäaluetta. Ensimmäisen yön pohjalta haluamme tuunata autoa. Pitää hankkia hyttysverkko kattoluukkuun tai peräluukkuun, jotta saamme pidettyä luukun auki ja taattua hyvä ilmanvaihto ja ennen kaikkea tilan jäähtyminen. 
Alueella ei ole kännykäverkkoa ollenkaan, joten blogaaminen iltaisin on mahdotonta. Suunitelmamme oli ajaa ulos kuuluvusalueelle ja siellä katsoa mistäpäin saisimme ostettua
-
Hyttysverkon
-
Polkupyörän paikkaussarjan (Lucalta lainatussa pyörässä on edelleen kumissa reikä)
-
Päivällistarvikkeet
Yllätyksemme minun puhelin nappasi verkon suihkutilojen vieressä, josta löytyi myös autopaikka. Vedimme siihen parkkiin ja aloimme käyttämään verkkoa. Krista tutki alueen liikkeeitä ja minä tuuppasin blogiviestiä verkkoon.
Tämä alue on ilmeisesti legendaarinen maastopyöräily ja vaellusalue. Leirintäalue on täynnä maastopyörillä varustettuja ryhmiä. Kaikilla muilla, myös pikkulapsilla, on maastopyörä mukana. Leirintäalue on noin 300 metriä meren pinnan yläpuolella, mutta koska meidän pitää käydä asioimassa, emme tänään seikkaileet alas rannalle jalan – se jääköön huomiseksi.
Kristan asiointiin valitsema pikku kylä oli Finalborgo. Kylä on pieni, idyllinen italiainen vuoristokylä täynnä maastopyöriä, pyöräilyliikkeitä, kiipeilytarvikeliikkeitä ja pyörävuokraamoja. Tämä kaupunki elää pyöräilystä ja merkittävästi vähemmässä määrin vaelluksesta. Ensimmäisestä kaupasta saimme paikkaussarjan ja ohjeet miten päästä kauppaan mistä saisimme hyttysverkon. Toisesta kaupasta (“hyttysverkkokaupasta”) saimme ohjeet loistopaikkoihin, missä syödä sekä missä käydä. Tänne pitää palata lomaosuudella vaeltelemaan ja nauttimaan rannasta. Paikka vaikuttaa loistavalta!
Syötyämme ja tutkittuamme kaupunkia, koitimme vaeltaa läheiselle linnalle. Se vaellus vei meidän hylätylle talolle, josta ei päässyt eteenpäin. Sen sijaan varastimme appelsiineja sen puusta. Varkaiden palkintona oli TODELLA kirpeitä appelsiineja. Veikkaamme, että ne väristä huolimatta eivät olleet ehkä riittävän kypsiä.
Lyhyen vaelluksen jälkeen ajoimme takaisin Varigottiin ja menimme rannalle. Aivan näin suoraviivaista toiminta ei ollut, sillä parkkipaikkaa ei meinannut löytyä mistään. Onnistuimme ajamaan auton pienelle kerrostalon piha-alueelle, eteenpäin ei enää päässyt, sillä auto ei mahtunut “tiellä” eteenpäin. Pakittamista, kieli keskellä ajoa ja auton mittoihin intiimisti tutustumista tapahtui paljon. Lopulta löysimme ei niin virallisen näköisen paikan johon auton sai parkkiin. Uskalsimme parkeerata siihen, koska näimme ympärillämme mitä kummallisimpia parkkitapoja. Vain puolet autoista oli mahtunut parkkeeraamaan virallisille paikoille ja puolet autoista oli mitä mielikuvituksellisimmissa koloissa parkeerattuna. Auton ikkunassa illalla löytynyt pysäköintisakko vahvistaa, että paikka ei ollut virallinen tai sallittu pysäköintipaikka. Noooh, tekevälle sattuu.
Ranta oli mahtava, joskin hieman karkealla hiekalla varustettu. Olut oli kylmää, aurinko kuumaa ja niin edelleen. Torkutkin tuli otettua.
Lähdimme lopulta auringonlaskun aikaan ajamaan takaisin leirintäalueelle. Tällä kertaa pakotin Googlen ottamaan eri reitin. Tavoittelin isoa tietä pitkin leirintäalueelle – ei haittaa vaikka kiertäisi. Meni hetki, että sain Google mapsin tottelemaan, mutta sain. Illan saldo on kuitenkin Google maps 1 – Juha 0. Reittiopastuksen viimeinen kilometri vei pikkuteille. Kääntyessämme pikkutielle epäröimme hieman, mutta uskaltauduimme ajamaan sitä. Tie pieneni, heikkeni, pieneni, heikkeni ja lopulta 300 metrin päässä leirintäalueesta meni niin kapeaksi, että auto ei enää mahtunut menemään tietä. Sen jälkeen alkoi 400 metrin pakittamisoperaatio tiellä missä auto juuri ja juuri mahtui menemään. Autokouluna Italia on mahtava!
Saavuimme leirintäalueelle kymmenen jälkeen. Virittelimme takaluukun auki, hyttysverkon sen päälle ja menimme päivän seikkailusta väsähtäneenä nukkumaan. Huomenna jalan rannalle! WOO!?
