2017-06-04
Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2126 km
Aamupäivä meni asunnolla teknisiä asioita tehden. Krista asensi luurista uudelleen ja minä työstin Linode palvelimen kanssa. Päivän Italiatavoitteena oli vierailu “Italian Versailessa” eli La Venaria Realessa. Kyseessä on iso puisto, jossa on massiivinen linna ja sitten pikkasen pienempiä linnoja.
Lounaan jälkeen työstimme lähestymissuunnitelman. Pyörillä ei jaksa mennä. Matkaa on 17 km – ei sinällään paha, mutta pyörät on … nähnyt Italiaa paljon ja ehkä parhaat kilometrit on takanapäin. Julkisilla matka veisi ehkäpä kolme tuntia per suunta, joten Maailmantuhoaja™ käynnistettiin. Taistelusuunnitelma oli seuraava:
-
Piknik, rentoa lukemista ja ajatusten ylös kirjoittelua nurtsilla
-
Museo/alueeseen tutustuminen
Juhan luurilla suunnistaminen on Torinoon saavuttuamme muuttunut haasteellisemmaksi. Joko luurin GPS antenni on menossa rikki tai Torinossa on huono GPS peitto. Torinoon saavuttuamme, joka käyttökerralla on tullut useita kertoja “GPS signal lost”. Toistaiseksi olemme löytäneet perille, vaikka reitti ei ole ollut suorin mahdollinen.
Parkkipaikan metsästämisen vuoksi pysähdyimme pysäköimään 1.5 kilometriä ennen La Venaria Realea. Olimme ajoreitin ensimmäisellä pysäköintialueella ja tyhjä, iso parkkipaikka löytyi sattumalta. Sen välittömässä läheisyydessä näytti olevan myös puisto, joka todennäköisesti sopisi taistelusuunnitelman osaan 1. Niinpä parkkeerasimme, toimme piknik kamat mukaan (kahvia, teetä ja meloninpalasia) ja siirryimme Parco La Mandriaan. 10 minuutin kävelyn jälkeen löysimme alueen, jossa natiivit näyttivät parveilevan nurmella. Heitimme oman perseemme parkkiin perheemme normaalilla toimintamallialla. 50% seurueesta on puun vajossa, 50% seurueesta grillaantuu hitaalla liekillä auringossa – kaikki on tyytyväisiä. Natiivit näyttivät auringonoton mallia. Naispuoliset bikineissä, miehet sortseissa ja ilmeisesti, kun pokka riitti, ihan alushousuillaan.
Piknikin jälkeen tutustuimme mäen päältä löytyvään Castello de La Mandrian museoon. Museo oli yllättävän pieni, ottaen huomioon rakennuksen koon. Mielenkiintoinen museo kuitenkin. Paljon, paljon metsästysmaalauksia ja täytettyjä eläimiä.
Olimme lukeneet, että La Venaria Realessa olisi illalla 18.30 “tanssiva suihkulähde”. Kaikki yksityiskohdat, kuten missä se on, miten sinne pääsee yms puuttuivat. Lähdimme kuitenkin La Venaria Realea kohti, tavoitteena syödä jotain ennen kuin pyrimme vähintään lähteille. Tässä vaiheessa iltapäivää (klo 17 jälkeen) paukkuja ei enää toiseen museokierrokseen löytynyt. Google maps:n avulla löysimme loistavat arvosanat saaneen pitserian hyvin läheltä La Venaria Realea. Suunnistimme sinne autolla. Italiassa kaikki on … mahdollista? Erilaista? Ei sitä mitä luulit? Liike aukesi viideltä, mutta heiltä ei saanut pitsaa (paikka on pitseria). Heillä oli valmiita … mennään vaikka termillä leipä, jonka sisään oli oli leivottu eri asioita. Hinta 2€ kappale, koko kohtuullisen iso. Otimme niitä neljä. Hinta halpa, määrä hyvä, osan mielestä makuelämys heikko, osan mielestä toimiva. Viikonlopun yllätysravintolat nollasiat toisensa ja päästään keskiarvoon “OK”. Syötyämme päivällisemme Krista urhoollisesti selvitti miten pääsemme näkemään tanssivia suihkulähteitä. Esitys oli ilmainen ja hieno.
Ilta tuli vietettyä asunnon parvekkeella lukien ja viiniä sekä viskiä maistellen. Ukkonen, sade ja salamat antoivat iltaan hieman ääntä ja poikkeuksellista näyttävyyttä. Tunnelma ei kuitenkaan ollut ihan kohdallaan, jotain puuttui. Korjasimme tunnelman siirtymällä autoon. Automme on varustettu patjalla. Harppu tarvitsi sitä tulomatkalla ja loppukesästä autossa on tarkoitus nukkua sillä kun lomailemme eteläeuroopassa. Ja niin me lopetimme illan istuen autossa lukien kirjoja, viskiä nauttien ja kuunnellen sateen ropinaa auton kattoa vasten.
