2017-05-28
Faktat
Ajoaika: 8h 11 min
Keskikulutus: 12.9l/100km
Keskinopeus: 87 km/h
Kokonaiskilometrit: 1972.1 km
Huippunopeus: 220km (auto menisi, mutta kaistaa vaan ei saa 
)
Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme lenkille. Krista juoksi puoli nukuksissa ja hitaasti, mutta juoksi kuitenkin. Herättävän aamulenkin jälkeen pakkasimme auton ja siirryimme aamiaiselle. Aamiaisen erikoisuutena oli hyvin hajamielisesti toimiva hotellin emäntä. Eilenkin hän toimi hajamielisesti, mutta ajattelimme sen olevan poikkeama. Tänään sama toistui, joten lienee ominaisuus. Hajamielisyydellä tarkoitan sitä, että hän unohtaa tilauksista puolet (toinen sai paistettuja munia, toinen ei) tai unohtaa palata takaisin vaikka hetki sitten sanoi tulevansa takaisin . Noh, mitäs pienistä!
Viimeinen väli on pisin väli ajaa, joten lähdimme heti 8.30 ajamaan. Ajattelimme, että olemme perillä seitsemän – kahdeksan aikaan, vaikka Here WeGO:n ehdotelma oli puoli viisi. Tuo olettaa todella hyvää keskivauhtia sekä tauottomuutta. Tauottomuus ei tule kyseeseen ja jos käytössä ei ole Saksan baanat pääosaa ajasta todennäköisesti emme pysty ajamaan ohjelman olettamassa keskinopeudessa.
Ensimmäinen tunti Saksan baanalla menikin hyvin raikkaaseen tahtiin, keskinopeus oli 129 km/h ja polttoaineen kulutus 15 litran paremmalla (pahemmalla?) puolen. Sitten liikenne pysähti. Ilmeisesti oli sattunut lievä liikenneonnettomuus. joten odottelimme yli 45 min. Istuimme väliillä kaistanjakalla ja kiipeilimme äänivallilla. Ihmiset viettivät aikaa aurinkoa ottaen ja seurustellen keskellä tietä. Pelattuamme hetken Viskitriviapeliä (jossa toinen joukkue oli järjettömän ylivoimainen – lähinnä sattumalta saatujen helppojen kysymysten vuoksi) päädyimme seikkailemaan tiellä. Kävimme silittämässä toisen koiraa sekä seisomassa läheisellä äänivallilla. Koiran omistajalta Krista sai selville, että tässä voi mennä parikin tuntia. Onneksi hyvin pian tämän reissuhenkeä ylentävän informaation jälkeen jono lähti liikkeelle.
Sveitsiin saavuttaessa Juhan aamulla päin pe***ttä tekemä pakkaus paljasti heikkoutensa. Sveitsin rajalla viranomainen halusi nähdä passin. Juha ei löytänyt passiaan kovin näppärästi, joten auto tien sivuun – saatte rauhassa etsiä. Sitten etsittiin… Passi löytyi kohtalaisen kaivamisen jälkeen. Heikko selitys, punaiset posket ja passi kourassa nöyränä viranomaisen eteen – kyllä, kyllä, rajan ylittäessä pitää olla passi hmm… mmm… kyllä, kiitos. Toki odotamme autossa kun tarkistatte passit, mihis tässä olisi kiire? Paperit OK ja taas tielle! Alppien keskellä ajaminen oli näyttävää. Vauhti oli tosin puuduttavan hiljainen. Siinä missä Saksassa oli kainalot märät, eikä kuskia väsyttänyt yhtään adrenaliinin hissukseen palaessa veressä, Sveitsissä sai taistella mielenkiinnon ylläpitämisen kanssa. Pelkääjän penkillä jopa nukahdettiin! Virkistystä ja yllätystä tarjosi Sveitsin viranomaiset pysäyttämällä ja tarkistamalla paperit. Tällä kertaa pelimiehellä oli passi oven sivulokerossa ja tilanne meni sivistyneen nopeasti ohi.
Italian rajan ylitys oli italialaisille tyypillinen. Kukaan ei ollut miehittämässä rajaa, joten sakki ajoi läpi rajapisteen mitä mielenkiintoisimmilla koukkauksilla. Me menimme muiden perässä ja katsoimme koittaako kukaan pysäyttää meitä – ei koittanut. Italiassa kuskin kainalot kastuivat taas kun seurasi autojen ajamista. Kaistanvaihto voidaan tehdä, tai ehkä ei, vilkutetaan tai sitten ei. Kaistalle voidaan koittaa valua, mutta jos ei vaikuta hyvältä tai oliiviöljy on päässyt happanemaan valutaankin takaisin omalle kaistalle.
Päästyämme Volpianoon kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarpeet ja halvinta mahdollista viiniä. Sen jälkeen menimme pitsalle – Italia nähty – kaikki tehty, voi mennä nukkumaan. Löysimme majapaikan noin kahdeksan aikaan illalla. Kamat ovat nyt sisällä, osittain levitettynä. Allekirjoittanut jännää huomista työpäivää, toimiiko netti ja toimiiko koneet? Pitääkö tulla maitojunalla kotiin? Mitä jos ei halua?
