Faktat
Keskinopeus: 99 km/h
Etäisyys: 1195.8 km
Polttoaineen kulutus: 13.8l/l100 km
Huippunopeus: 220 km/h (kierrokset 6100, punaraja 7000)
Heräsimme hyvissä ajoin ennen herätyskellon soittoa hyvin levänneenä. Ensimmäinen hyvin ja pitkään nukuttu yö moneen, moneen yöhön. Juhan aamiaisen jälkeen hytissä alkoi jooga ja kuntoilu. Alaspäin katsova koira ja punnerruksia. Eri henkilöt, eri mieltymykset 
.
Vastoin merkittävästi kokeneempien ohjeita me valitsimme tälle päivälle ajettavaksi noin 700 kilometriä. Sikäli ajonopeus olisi eilisen luokkaa olisimme perillä iltakymmeneltä. Pitkän ajomatkan vuoksi päätimme lounastaa liikkeessä – vaihdamme kuskia, jotta kumpikin voi syödä.
Autolle mentiin vauhdilla ja odottaessamme ulospääsyä ehdin jatkamaan aamiaisen syömistä. Valiettavasti ilo jäi lyhyemmäksi kuin oletimme. Puolet kanawrapista oli syömättä kun piti lähteä liikkeelle. Kristan aamiaista liike ei sensijaan haitannut. Hän ehti jopa tutustumaan paikalliseen lehteen, joka tosin oli pari päivää vanha.
V8:n murina ei ole ehkä koskaan aikaisemmin kuulostanut niin hyvältä minun korvaan kuin se tänä aamuna Saksan maalla kuulosti. Autoseurueen fiilikset oli ihan katossa heti laivasta ulospäästyä. GPS osoittamaan kohti Hannoveria ja tielle!
Päästyämme moottoritielle liimaannuimme heti kättelyyn paikallisen Audi S6:n perään. Paikallisen ajokäyttäytyminen vakuutti meidät. Niinpä ekan tunnin sisään nopeutemme kävi 210 km/h. Tämän opettavaisen pätkän jälkeen osasimme tulkita paikallisia liikennemerkkejä.
Tarkoittaa, että nopeusrajoitukset eivät enää päde. .
Alun mieltä ylentävän nopeuden jälkeen köröttelimme 30-80 kilometriä ainakin puoli tuntia läpi erinäisten työmaiden ja kuskin tunnelma laski kuin Audin kierrosmittarin viisari. Tällä tahdilla olemme kymmenen aikaan illalla perillä. Onneksi noin pitkä ja noin hidas työmaa tuli vastaan vain kerran. Matkalla oli toinen massiivinen liikenteen pysähdys, ehkä kolari tai jotain. Toinen puoli tuntia madeltiin 0-20 km/h eteenpäin.
Mutta sitten se muu aika! Ajoin lähes koko seitsemän ajotuntia. Kahden tunnin välein pidimme tauon. Noista seitsemästä tunnista vähän alta kuusi tuntia oli vapaata kaasuttelua, jos ei nyt suoranaisen luvan kanssa, niin ainakin pelkääjän penkin hiljaisella suostumuksella. Fiilis oli käsittämättömän hieno, ajokulttuuri upea – hitaat väistävät nopeiden alta.
Kuskista lähti naurua irti ja kuski yllättyi enemmän kuin kerran kun 180-200 kilometrin tuntinopeuksissa joku toinen auto viuhahtaa ohi tai tulee peräpeiliin käsittämättömän nopeasti – jolloin annettiin latua menemällä keskikaistalle. Oli kerrassaan RIEMU ajaa ja päästellä autolla menemään. Kolmesti matkan aikana aukesi turvallinen tilanne hakea maksiminopeuksia, mutta millään kertaa ei lopulta ollut riittävästi tilaa kiihdyttää niin kauan kun auto jaksaa.
Lopulta, ehkä ennen viimeistä tunnin pätkää Krista pyysi että rajoittaisin ajamiseni maksimissaan 140 km/h, jossa vaiheessa luonnollisesti rajoitin nopeudet “normaalimmiksi”. Oli kerrassaan hienoa päästä huudattamaan autoa ja kokemaan todellista vauhdin hurmaa niin monta tuntia. Ajopätkää voisi hehkuttaa loputtomiin .
Olemme nyt kuitenkin Allersbergissä melko naattina päivän siirtymästä. Auto purettiin tyhjäksi, sillä täällä vietämme välipäivän. Nyt oli ensimmäinen mahdollisuus tarkistaa arvomatkustajan tilanne. Horngacherista on yksi kieli katkennut – mikä oli vähemmän kuin kumpikaan veikkasi sekä vire laskenut – mikä oli täysin odotettua. Alla todistusaineistoa kännykällä nauhoitettuna matkan jälkeisessä vireessä olevasta harpusta.
