Maanantain bussimatkalla pohjoiseen bongasin tien vieressä olevan hylätyn hotellin. Tänään oli aika tutustua siihen. Kristan tavoitteissa oli kävellä koko Aruban hiekkarantapätkä etelästä pohjoiseen. Bongaamani hotelli oli koko hiekkaranta pätkän eteläpäässä, joten päivän suunnitelma oli selvä:
– Aamulla hylätylle hotellille
– Hotellin kiertämisen jälkeen kävellään koko ranta ylös takaisin majapaikalle
– Iltasuunnitelmat keksitään matkalla
Runsaaaaaasti aurinkovoidetta kehoon ja matkaan! Hotelli, jota päädyin tutkimaan oli Bushiri beach resort Aruba. Nyt löytyi ensimmäinen paikka mikä aiheutti jännitystä tutkijassa 
. Vain kerran reagoin runsaammin ääneen, joka aiheutui kookoksen tipahtamisesta tai jostain vastaavasta . Bushiri-hotelli oli valtion hotelli, jota käytettiin muun muassa hotellialan opiskelijoiden kouluttamiseen. Paikka meni kiinni 2000 –luvun alkupuolella ja on siitä saakka ollut tuhottavana. Sen sisällä on ollut useampi tulipalo sen jälkeen kun ihmiset ovat alkaneet paikkaa käyttämään muihin kuin hotellikäyttötarkoituksiin
.
Adrenaliinia aiheuttavan hotellikierroksen jälkeen etsin Kristan käsiin viereiseltä rannalta. Sitten alkoi rantakävely. Meille rantaa tuli käveltäväksi seitsemän kilometriä. Seitsemän kilometriä upottavaa paahtavaa hiekkaa armottoman auringon alla. Vieressä oleva lämmin meri soi nopean helpotuksen kun paahde kävi liian kuumaksi. Lounasta syötiin jossain päin matkaa rantaravintolassa. Lounaan jälkeen matkaa jatkettiin vielä Eagle beachille saakka, joka oli noin puolessa välissä matkaamme. Eagle beachilta löytyy puita, joiden varjoon menimme nukkumaan. Täytyy todeta, että elämässä on jotain hienoa kun herää hiekkarannalta puun varjosta.
Jäähdyteltyämme taas meressä saimme idean illan toiminnalle:
– syömään merkittävästi aikaisemmin
– Moomba beachille drinkeille ja tanssimaan.
Lähdimme jatkamaan rannalla kävelyä kohti majapaikkaamme. Syöminen jakautui kahtia. Minulla oli nälkä aiemmin, joten kun löysimme sopivan ravintolaan poikkesimme syömään. Krista ei vielä tässä vaiheessa iltaa halunnut syödä, joten hän vain join drinksun. Huomasimme ravintolan illan ohjelmassa olevan “free salsa class”. Suunnitelmat korjaantuivat välittömästi. Ensin tänne tanssimaan ja sitten Moomba beachille drinkeille. Ensin piti tietenkin käydä majapaikalla vaihtamassa vaatteet ja pesemässä merivesi pois. Ehdimme puoli yhdeksäksi paikalle takaisin ravintolaan, mikä oli tasan samaan aikaan kun salsatunnin piti alkaa. Kristalla alkoi olla jo melkoinen nälkä, mutta salsatunti olisi alkamassa ja tarjoilija oli hukassa, joten ruuan tilaaminen ei onnistunut. Minä päättelin salsatunnin olevan omatoimi-salsatunti, kun vartti oli kulunut, eikä tyhjää tanssilattiaa enempää salsatoimintaa ollut havaittavissa. Ruuan tilaus ei silti onnistunut, sillä tarjoilija oli hukkateillä. Salsaopettajakin ilmestyi paikalle ja vartin sisään oli saanut esityksensä kasaan. Niinpä yhdeksältä illalla alkoi salsatuntimme ravintolan tanssilattialla . Opetusta vedettiin isolle ryhmälle positiivisella hengellä. Palaute oli pelkästään positiivista, vaikka teimme virheitä. Tämä oli virkistävä muutos Kuuban palautetyyliin 
. Ylipitkän salsatunnin loputtua Krista poloinen oli aivan loppu. Edellisestä ruokailusta oli nyt hyvin, hyvin monta tuntia. Valitettavasti ravintolan keittiö oli salsatunnin aikana mennyt kiinni. Poistuimme ravintolasta ruuan toivossa kohti toisia ravintoloita. Olimme illan viimeinen asiakas jossain ravintolassa, vastaus kysymykseen “onko keittiö auki?” oli “hädin tuskin”, mutta se riitti meille. Ravittuna siirryimme Moomba beachille, missä jaksoimme istua yhden drinksujen verran ennen nukkumaanmenoa.
