Listasimme ennen reissua muutamia asioita, joita halusimme tehdä Kuubassa. Tänään oli viimeinen päivä tehdä niitä, joten päivästä muodostui pitkä ja vauhdikas.
Aloitimme tietenkin salsalla. Henkilökohtaisesti koin, että tahti millä salsaa meille opetettiin oli vauhdikas. Nyt kolmantena päivänä opimme vielä pari uutta askelkuviota. Tänään paikalla oli useampi henkilö opettelemassa tanssimaan, joten meillä oli vain yksi opettaja. Täytyy sanoa, että lämmitti kuulla vaihtelua palautteeseen “No! Men! Step 4 backward center forward center. Men! No stopping. Continue!”. Kristan saama palaute meni suurin piirtein näin “Woman! No! Like this. Woman! No! Relax! Men do, no woman!”. Tunnin viimeinen osa olikin vapaata tanssimista minun johdolla. Se meni kohtalaisesti! Löysin rytmin, vein Kristaa ja Krista seurasi! Saimme lopulta opettajalta ylävitoset ja ohjeet “Practice, practice, practice!”
Sovimme heti Kuubaan saavuttuamme, että lauantaina katsomme balettia. Lounaan jälkeen hankimme liput illan esitykseen, joka oli Don Quixote –baletti. Laskettuamme rahamme lähdimme miettimään, miten toteuttaa seuraava juttu listaltamme. Selvitimme viiden tähden hotellin aulassa netin avulla, mitä tunnin autokyyti vanhassa jenkkiraudassa maksaisi. Sitä voisi kysellä ihmisiltä, jotka sitä tarjoavat, mutta yleensä hinnat heittelevät ja niistä pitää neuvotella. Jotta voi neuvotella, pitää tietää mitä homma voisi maksaa 
. Näyttää siltä, että autokyytiin on sovittu kuskien kesken hinnaksi 30$ tunnissa. Tähän yleisesti tunnettuun hintaan saimme tunnin ajelun avoautossa pitkin Havannaa. Automme oli vuoden –48 Chevrolet Fleetmaster. Avoauto takasi hyvän ilmavirran, joka taasen takasi sen, että emme haista jatkuvaa polttoaineen käryä.
Tunnin autokierroksen jälkeen oli korkeakulttuurin aika. Kristan johtamana menimme Kuuban “kauniiden taiteiden museoon”. Museossa oli tuhat ja yksi maalausta. Pika-analyysi on, että kansakunnan taitelijat ovat olleet ahdistuneita ja tehneet synkkää, synkkää taidetta vuosien 1900-1950 välillä. Ennen 1900 lukua taide oli klassista eurooppalaista eli ei sisältänyt painajaismaisia epämuodostuneita ihmishahmoja. Ilmeisesti näennäisen itsenäisyyden aikana 1902 eteenpäin, aina vallankumoukseen asti, elämä oli synkkää. Vallankumouksen jälkeiseen taiteeseen emme ehtineet tutustumaan.
Museon jälkeen oli aika tetsata takaisin majapaikalle syömään halpa ravintolaillallinen. Balettia varten laitettiin paremmat (ja lämpimämmät) vaatteet päälle. Siirtymä takaisin keskustaan tehtiin modernilla taksilla. Ero modernin taksin ja jenkkiraudan välillä oli todella iso. Jenkkiautotaksi on jenkkiautotaksi, mutta jatkuva bensan / öljyn käry käy nenän päälle. Ainut jäähdytys on ulkoilman virtaus ikkunoista sisään. Tätä sitten kun vertaa moderniin autoon, missä on mukavan hiljaista, viileää ja kivan tuoksuista, on vaikea nähdä syytä käyttää vanhaa autoa taksina ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Baletti oli mielenkiintoinen . Baletin kohtaukset menivät erilaisesti kuin Wikipediasta lukemamme. Balettitalo oli upeaa katsottavaa, myös sisältä. Baletin orkesterissa oli harppu, joka tietenkin oli välitön mielenkiinnon kohde. Harppu oli lievä järkytys. Kyseessä oli vanha, “kuubalaisittain” huollettu kapea kaikukoppainen pedaaliharppu. Sen parhaat päivät saattoivat olla silloin kun se oli vielä metsässä kasvavaa puuta tai ennen Kuuban vallankumousta. Baletin loppupuolella pääsimme kuulemaan pienen solistisen pätkän harpulla. Tippa nousi silmään siitä korvia repivästä äänestä, joka oli tuo pieni kiusattu harppu.
Huolimatta haastavasta kuubalaisesta kulttuurista viimeinen päivä Kuubassa oli hieno.
