Eilinen huonovointisuus tuli takaisin aamiaisen jälkeen, joten päätimme ottaa päivän rennosti. Siirsimme salsatunnin lauantaille, jonka jälkeen päivä oli vapaa suunnitellusta ohjelmasta. Olimme huoneessamme ilmastoidussa tilassa ja nautimme kirjoista sekä leffoista.
Nyt olemme päässeet myös paikallisen kokiksen makuun. Sitä on tullut ostettua ainakin pari pullollista. Se antaa kivaa vaihtelua vedelle, niin kauan kun se on kylmää ja kun siinä vielä on hapot paikallaan. Juoman lämmittyä maku alkaa heikkenemään merkittävästi ja kaasujen poistuttua se on hirvittävää juotavaa.
Mikä on pelottavampaa kuin hautausmaa? Hautausmaa iltahämärässä! Illalla Kristan voidessa paremmin ajattelimme poiketa maailman toiseksi suurimpaan hautausmaahan. Keli näytti uhkaavalta, joten otimme mukaan sateenvarjot. Matkaa kun oli taitettuna vähän alta puolet alkoi satamaan pikkasen, sitten kohtuullisesti ja lopulta trooppisesti. Onneksi tässä vaiheessa olimme hautausmaan portilla. Sivuovi oli auki, joten menimme siitä sisään katoksen alle vartijan viereen. Vartija viittoi meidät istumaan ja pitämään sadetta, joka tässä vaiheessa tuli todella mahtavalla voimalla. Kanssamme katoksen alla piti sadetta vartija, sekä 9 kulkukoiraa. Siirryimme sisälle kun vesi alkoi tulvimaan korotetulle alueelle, jossa olimme. Sisällä selvisi, että hautausmaa on mennyt kiinni klo 18. Kello tässä kohtaa oli puoli kahdeksan. *hups* 
Tuntia myöhemmin ja sateen helpottaessa alkoi vedenpinta laskea. Lähdimme kävelemään takaisin majapaikalle kun katos ei enää ollut veden alla. Paluumatka piti sisällään nilkan syvyisten vesiesteiden ylittämistä ja kunnon sateessa kävelyä. Olimme märkiä, mutta iloisia kun lopulta pääsimme majapaikalle.
