Wildlands!

italia2024 juha Comments

Saturday, 2024-05-18

Ajoaika: 0 h
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 567 km

Tänään se alkaa, loma! Koko perheen loma. On myös edessä ensimmäinen päivä jolloin autoiluarjen aikatauluja saa hahmoteltua.

Ylös, aamiaista ja pelejä ja tavoiteliikkeelle lähtöaika klo 09:00. Ruokailun jälkeen piti käydä suihkussa ja aamutoimilla, joten samalla reissulla pojat ihmetteli aluetta. Veikko tutki leikattuja puunrunkoja ja jossain kohtaa hokasi, että ne tehty kiivettäviksi. Ylhäältä näki naapuritontille, missä jossain huuteli kukko. Emme valitettavasit bonganneet sitä. Aamun kiipeily ja rento lorvailu johti siihen, että taivoiteaikatauilussa ei pysytty – tietenkään, silti Wildlansissa oltiin härkäparina vain muutamia minuutteja avaamisen jälkeen. Polkupyörillä ovat penteleen näppärä siirtyä, ertyisesti Hollannissa

Konkari vie meidät ensin ihastelemaan pupuja, sitten aikalailla suoraan sisäpuistoon, missä on mahtava hiekkalaatikko. Aamupäivä vietetiin siinä rakennuksessa. Löysimme nakumyyrärotat, joita ihastelimme pitkän pätkän.

Lounastelu tapahtui ulkona, jossa meitä viihdytti posetiivari. Hänen soittolistansa oli sen verta hyvä, että pieni mies halusi käydä antamassa rahaa hänelle omatoimisesti. Tästä pyytettömästä operaatiosta hän sai posetiivarilta pieni määrän karkkia – riemu oli valtava!

Päivä jatkoi tasaista menemistään ja päivä unien aikana koko joukkue siirtyi takaisin sisälle Wildlansiin. Tämän päivän tavoite oli savanni. Se on viimeinen täysin tutkimaton alue – se on sisähiekkapaikasta eteenpäin sitä ei ole koskaan ohitettu hereillä olleen pienen miehen kanssa. Safariajelu oli hieno, menoa hidasti ihan loppumetreillä pieni kirahvi, joka ei halunnut väistää tieltä mihinkään.

Reissun ekat menopäivät on tiukkaa kunnon kannalta. Pari opetteleyötä takana – eli huonoa unta, yli 17000 askelta, mistä moni kantaen pientä miestä selässä ja 18.30 aikaan isompi mies on valmiimpi nukkumaan kuin pienempi mies. Taistelin yhdeksään saakka, taisteli että jaksoin blogata ja nyt menen sammumaan.

Kohti Wildla… CLOPPENBURG!

italia2024 juha Comments

Friday, 2024-05-17

Ajoaika: 2h 40 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 567 km
Auton huiput: 135 km/h

Heräsimme aamulla jossain viiden ja kuuden välissä paikallista aikaa. Yö jäi alta kuuden tunnin mittaiseksi, mutta kaikilla oli hyvä energia. Aamiaisjärjestelyä pystyi ensimmäistä kertaa meidän Eurooppareissuilla tekemään auton sisällä ja verrattuna aikaisempiiin tämä on melkoista luksusta, vaikka vielä on matkaa matkailuauton keittiöön. Nyt voin kokkailla sisällä pöydän ääressä istuen trangiallamme ja syödä sisällä, ei haittaa jos sataa! Siinä missä edellisellä reissulla pieni mies toimitti arkikaaosta tällä kertaa herran käyttäytyminen on A-luokkaa. Ainoastaan monta, monta, monta kertaa toistuvat kysymykset haastavat vanhempien … keskittymistä esim aamiaisen tekoon.

Pääsimme puolentoista tunnin kuluttua heräämisestä tien päälle – aikalailla fantasioidussa aikataulussa. Ennen kuin lähdimme kohti Wildlansia tungin tyynyn ja viltin kattoikkunan reikään ja voila! Ajoäänet tippuivat dramaattisesti, nyt moottoritiellä ajaminenkin on mukavaa. Niinpä kuski hissukseen hiipi vauhtia ylöspäin, ensin 130 km/h – mikä on päiväsaikaan tien nopeusrajoitus – 10 km/h ylös eilisestä ja kolmen harmaan viivan ilmestyttyä hyvin maltillisesti kiivettiin vauhtia ylöspäin. Auto käyttäytyy mukavasti! Ajoäänellä on dramaattinen vaikutus siihen miltä auto tuntuu kohtuullisessa vauhdissa.

Renkaita oli kulutettu vähän runsas tunti kun takapenkin toiminta oli isossa riskissä muuttua silkasta ihmettelystä nukkumiseksi! Tässä kohtaa oli siis suunnitellun pysähtymisen aika! Emme voikaan ajaa suunniteltua pitemmälle! Krista huomasi että olemme Cloppenburgin lähellä – Cloppenburg oli yhtä merkityksellinen kuskille kuin taistelukypärä pululle, mutta onneksi 5 pisteen lisävihje tuli pyytämättä “Tämä on se kaupunki, missä te Veikon kanssa kävitte ulkomuseossa silloin kun olitte kahdestaan liikkeellä.” AI SE CLOPPENBURG! Mennään sinne! Mä tiedän hyvän parkkipaikan! Siellä on kaikkea, kahvila, leikkipuisto, kauppa, nukkumapaikka – ihan kaikkea.

Cloppenburg oli juuri niin kuin muistin, sitten kun tiesin mitä muistella. Tunnistin parkkipaikan heti kun löysin sen Googlen avulla! Siitä eteenpäin kaikki oli helppoa, tiesin missä on kauppa, missä on juna jossa söimme pikku munkkeja! Parkkipaikalla pakkasimme reppumme seikkailumoodiin ja lähdimme leikkipuistoon. Hiekkalinnoja, ritareita, kiipelilyä, vankilaa ja palokuntaa – kaikkea oli leikkipaikalla vähintään mielikuvituksissamme. Aikaa kului tehdessä tärkeintä: leikkiessä. Tämä tarkoitti ruokailun ajoitukseen liittyvää virhettä – ja isoa sellaista. Kauppareissu tehtiin nälissään ja ruokaa kokattiin “harmistuneena”. Muistuu taas mieleen, että kaikki pitää suunnitella ruokailun ympärille :).

Saksa on kyllä matkapuhelinverkkojen luvattu maa. Peitto on heikko, olematon monessa kohtaa ja vauhti on surullinen. Uudet pohjat pääsimme näkemään tänään kaupassa. Meitä edeltävä asiakas tarvitsi jotain puhelimestaan, mikä ei onnistunut kassalla, joten hän siirtyi ulko-oven viereen käyttämään luuriaan ja me muut odottelimme….

Kokkailun ja syömisen jälkeen lähdettiin pahasti fantasia aikataulusta myöhässä, mutta mielenkiintoisella twistillä. Krista oli kuskin penkillä – tällä reissulla Krista ajaa aina kun minä haluan torkkua 20 minuuttia. Olimme Emmenissä myöhässä aikataulusta pari tuntia. Jätin Veikon ja Kristan viettämään Wildlands päivää ja siirryin leirintäalueelle. Checkin osoittautui haastavaksi, se näemmä on tiettyinä tunteina auki, 17-19 tällä kertaa. Niinpä vedin parkkiin pihalle respan lähelle ja koitin tehdä töitä edes tunnin. Sen verta surullinen oli työsuoritus että päivä voidaan laskea hudiksi. Merkitään opituihin asioihin, että ajopäivät ei ole työpäiviä – liikaa voi sattua, aikataulut ei pidä.

Leirintäalue on hyvin rento. Checkin aikaan jostain päin tonttia vaelsi henkilö sisään, häntä ei erityisesti kiinnostanut kuka olin, ketkä kanssani yöpyy tai missäpäin paikkaa me yövymme. 3 henkeä maksaa 30€ per yö. Mitään lappuja ei kirjoitella, passia ei tarkisteta. Hoidin maksut ja parkkeerasin auton johonkin päin tonttia.

Kellon ollessa puoli yhdeksän kaikki ovat hyvin väsyneitä, mutta vain yksi henkilö nukkuu. Kohta niitä nukkuu kaksi….

Calabriasta?!

italia2024 juha Comments

Thursday, 2024-05-16

Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 398 km

Koko joukkue heräsi ennen seitsemää, koska yhdellä meistä oli vessahätä. Hätätilanteesta selvittyämme alkoi huoneessa härväily, hytissä aamiaisen syönti ja isän lähtö … töihin? – kyllä! Ylös, baarin viereen koulutusta kirjoittamaan.

Käsittämättömän tapahtumarikkaan puolitoistatuntisen jälkeen kohtasimme aamiaisbuffetissa. Miehille paljastui, että lapsille on omat värikkäät lautaset ja syömätarvikkeet. Sininen on päivän väri! Vaatteet, lautaset, muki!

Aamiaisen jälkeen jakauduimme taas kahtia. Ajatus lienee selvä: yksi tekee töitä, kaksi hupailee 3.5 vuotiaan tyyliin. Toimintapari tutustuikin toiseen perheeseen aamiaisen ja lounaan välissä. He istuivat meidän vieressä ruokailussakin. Lounaan päätteeksi Aavalta kysyttiin “Haluatko leikkipaikalle?”, hänen äitinsä toimesta. Välittömässä läheisyydessä ollut meidän poika huusi LEIKKIPAIKALLE! ja ampaisi matkaan reppu heiluen. En tiedä ehtikö hän leikkipaikalle saakka ennen kuin Krista sai hänet kiinni. Vauhti ja etumatka vähän enteili että ehti. Kristalla kun startissa oli vielä juominen kesken…

Toiset kävi saunassa, pelasi pelejä, jutteli ja leikki kun minä naputin koneella. Minulla oli rauhallinen, kuin Koronaa edeltävä reissupäivä. Oma rauha, omat jutut – ei valittamista!

Lopulta iltapäivällä kello löi neljä ja työn orja sai vaihtaa vapaalle. Shoppailua! Viime vuonna, samalla laivalla näin muumipaidan, jonka halusin ostaa. Valitettavasti silloin ei ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Tällä kertaa oli! Ja paita oli jopa halvempi kuin mitä kyltissä luki! Elämä hymyily työn raatajalle.

Suihku, uusi paita ja kaikki kolme pääsivät leikkimään. Pallomeressä otettiin hiki pintaan, laitettiin aikuisia vankilaan, hypittiin laidoilta pallomereen ja juostiin lujaa. Tuttavaperheen kanssa juteltiin aina kun mahdollista, lapset tekivät juttujaan ja aikuiset jutteli.

Illallisella, ruokajonossa Krista pääsi juttelemaan italiaksi. Eräs italiainen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krista aina välillä puhui Veikolle italiaa ja Veikko toisti italiaa takaisin. Kristan Duo lingo-opit pääsi heti käyttöön ja keskustelu eteni hitaasti, yksinkertaisesti, mutta puhtaasti italiaksi! Olin kuin äimällä lyöty! Uskomatonta rohkeutta! Minä ymmärsin jonkin verran enkä luonnollisesti sanonut mitään. Veikko saatiin esittäytymään italiaksi ja kysymään kuinka menee. Lausunta osui sen verta kohdilleen, että italialainen ymmärsi. Upeaa! Minun tajunnan räjäytti se, että tämä italialainen on kotoisin… Calabriasta.

Kello on seitsemän illalla ja istun yksin blogaamassa, miettimässä päivän kulkua. On hienoa olla taas matkalla! Edessä on vielä illan siirtymä. Kokemuksesta tiedämme, että Hampurin ohi on hyvä ajaa illalla kun ei ole ruuhkia.

Vähän vajaa yhdeksän illalla pieni mies herätettiin ja siirrettiin autoon. Illan viimeinen operaatio oli puolentoista tunnin ajo ohi Hampurin, jotta vältämme sen ruuhkat. Moottoritiellä tuli vastaan ne tutut, legendaariset, kolme harmaata raitaa … eikä se aiheuttanut mitään toimia kuskissa, 120 km /h on meidän maksimiajonopeus. Siinä nopeudessa sisämeteli on melkoinen, epäilemme syylliseksi kattoluukkua ja huonoa hytin eristystä. Vähän vajaa 23 olimme Sottrumissa uimahallin parkkipaikalla yöpymässä.

Startti! – Hyvää yötä senkin padre

italia2024 juha Comments

2024-05-15

Ajoaika: 3 h 2 min
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 211 km

Koko kevät on työstetty kesäautoa kuntoon. Pienelle herralle on puhuttu siitä että reissuun lähdetään ja vihdoin, vihdoin! Päivä on käsillä. Viidennen reissun alkaessa tiedämme, että viimeinen pakkaushetki on erittäin stressaava, niinpä pieni mies lähti viettämään aamupäivää päiväkodissa – sanomaan “hei hei, ciao, ciao!” kaikille ja leikkimään kevään viimeiset leikit kavereiden kanssa.

Talolla alkoi juokseminen, siirtäminen, auton lopullinen pakkaaminen, verkon säätäminen kesän vuokralaisille kuntoon, blogin etusi… AIKA LOPPU! LIIIKKUUUU! Vain vartin myöhässä tavoiteaikataulusta perheen vastuullisimmat olivat autossa ja reissufiilikset tapissa. 5 minuutin siirtymä päiväkodille ja pienen miehen poiminta. Herra tuli juosten syliin, ilmaan ja perhe matkaan! Aamulla pikkureissaaja on käynyt kaikkien kanssa läpi mitä on luvassa, kuunteli vastapuoli tai ei.

Ensimmäinen pysäkki, sushia kyytiin lähikaupasta – ja viime hetken heräteostoksena toinen pikku pullo viskiä, sitä on hyvä olla kannossa ainakin paria eri makua ennen kuin edes Turusta päästään pois. Kaikki autoon, miehille matkanapoa – metrilakuja ja muuminapoja – iän mukaan ja matkaan. Veikkoa kiinnittäessä vanhemmat huomaa, että purujutska puuttuu Veikolta – kumpikaan ei tiedä missä se on. “No joo, se on varmaan takin seassa jossain!” MATKAAN! Miehet mussuttaa napojaan, nuorempi sammahtaa ennen kuin ollaan päästy edes moottorien alkuun… ja pelkääjän penkiltä kuuluu “Tekstiviesti päiväkodista: se purujutska on päiväkodilla, löytyi portilta”.

Tyylipuhdas kolmen kaistan vaihto, uukkari risteyksestä ja korjausliike oli käynnissä.

Purujustka kädessä! Uusi startti kesäreissulle, kaikki varamarginaali on leikattu pois ennen kuin Turusta on päästy pois. – Ei hätää, tämä on suoraa soittoa satamaan – tunnelma, jos ei katossa, niin ainakin kohtuullinen – aikuisilla, pienin reissaaja on lyhty pimeänä ja pysyi siinä tilassa aina satamaan saakka. Loppupuolella matkaa pelkäsin että herra ei ole hengissä, sillä ikinä aikaisemmin hän ei ole nukkunut autossa näin pitkään.

Laivaan meneminen oli harpun puolesta vähemmän stressaava, kuskin puolesta dramaattisesti enemmän kuin edellisenä kesänä. Auto on isompi, kässäri ei näemmä pidä jyrkässä ylämäessä – mäkistartin harjoittelua puolen minuutin välein kun autoa tungettiin lauttaan. Edessä ja takana iso auto… “Ei paha”. Mitään ei hajoitettu, ei edes hermoja täysin. Stressitasot oli kohdalla kun vihdoin saavuttiin hyttiin, mutta kaikki muu oli täysin OK.

Laivalla jakaannuimme kahtia – minulla alkoi työpäivä, Kristalla ja Veikolla lomailu. Loppupäivä oli pallomerta sekä pelejä toisessa ryhmässä ja koulutusmateriaalin työstämistä toisessa. Tapasimme super päivällisellä, joka oli hieman vauhdikas ja päättyi pienen miehen toiveeseen päästä nukkumaan. Ryhmän jakautuessa jälleen kahtia miehet toivottivat toisilleen hyvää yötä

Isompi mies: “Buona notte Veikko”
Pienempi mies: “Hyvää yötä senkin padre”

Paluu Suomeen

saksa2023 juha 2 comments

2023-08-06

Ajoaika: ??
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 3522 km

Huuh! Perjantaina pakattiin vielä pari tuntia hartaudella, mietittiin isosti miten harppu saataisiin makaamaan laivamatkan ajan ja miten saisin pressun suojaamaan Veikon peräkärryä. Olimme valmiita etuajassa, joten muutimme matkasuunnitelmia ja kävimme erikseen kaupassa nauttimassa vielä kerran kaupan sohvasta. 😉

Paluumatka oli yli 4 tuntia ajettavaa, joka tehtiin kolmessa osassa. Yksi pysähdys isolla valtatien huoltoasemalla, jossa jaloiteltiin leikkipaikalla, toinen pysähdys Hampurissa sisäleikkipuistossa. Täällä vanhemmat vuorottelivat lepäilyn kanssa ja pieni mies meni lujaa. Täällä tuli ensimmäistä kertaa ikinä ajettua sähköautoa ja vieläpä itse – päin seinää. Tähän saakka, joka armasta kerta kun auto on lähtenyt liikkeelle herra on hypännyt pois kyydistä. Tänään oli se päivä kun päästiin autoilun makuun. Paikan sulkeuduttua oli aika siirtyä Travemündeen nauttimaan jonotuksesta. Olimme satamassa kahdeksan maissa, pääsimme laivaan yhdentoista jälkeen ja hyttiin lähempänä kello 1 aamuyöllä. Tässä kohtaa seurueen aikuiset oli aika valmiita nukkumaan. Onneksi pieni mies oli nukkunut autossa hyvän pätkän ja jaksoi odottaa kunnon sänkyyn pääsemistä. Vielä isompi onni oli se, että pieni mies nukahti siististi hytissä.

Pakkauskikkailumme onnistui ja sain siirreltyä tarvikkeita niin, että harppu pääsi makaamaan auton perässä laivamatkan verran. Tämä osoittautui voittajataktiikaksi, sillä harpussa ei juuri ollut matkan aiheuttamaa rasitusta kun maanantaina sitä soitettiin.

Laivalla meillä oli kaksi aamua, jotka kumpikin meni hyvin pitkäksi. Hytistä kömmittiin ulos kahdeksan jälkeen. Laivareissu muodostui yhteisistä ruokailuista ja aikuisten vuorottelusta pallomeressä. Kelin ollessa erittäin kaunis kävimme kannellakin ihmettelemässä pienen hetken.

Sunnuntaina aamulla ajoimme Turkuun yhden pysähdyksen taktiikalla ja Turussa alkoi talon työstäminen takaisin käyttökuntoon. Reissu oli onnistunut, niin hyvin, että ensi vuoden reissu on jo päätetty tehdä. 2024 alkuvuosi on käytännön järjestelyjen aikaa. Pitää tämän reissun pohjalta tehdä muutoksia varusteluihin. Kesäreissaaminen on takaisin.

Lomapäivä 6, pakkaaminen

saksa2023 juha 1 comment

2023-08-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: ????

Viimeinen kesätalopäivä, pakkauspäivä. Todella lunki nousu ylös, aamiaisen jälkeen pientä leikkimistä ja sen jälkeen Kristalle ja Veikolle viimeinen toripäivä – pillimehua ja leikkejä! Samalla kierrokseen kuuluu visiitti kirjastoon palauttamaan kesän lainoja. Kirjaston tädit antoivat Veikolle yhden kirjan omaksi ja kirjaston viereiselle kirjanvaihtohyllylle joku oli tuonut lasten kirjoja. Näitä kirjoja luettiin runsaasti iltapäivän aikana.

Iltapäivän nukkumisyrityksen jälkeen alkoi pakkausoperaatio. Sain ison haasteen pakkaukselle. Harpun kuljetustyyli aiheutti sille enemmän vahinkoa kuin alunperin oletettiin, joten sen “pilariasento”aika pitää saada pidettyä minimissä. Meitä on kolme, tavaraa on enemmän kuin kahdestaan matkatessa ja mukana on nyt menomatkan pakkauksen lisäksi viskiä, uusia nuotteja sekä pari uutta hiekkalelua. Tavoite on laivassa yöllä kello kolmen aikaan siirtää vain keittiölaatikko sekä Veikon tuoli etupenkeille, jolloin voin laskea harpun makuulle. “Haastavahomma” kahdessa mielessä. 1) Kaikki tavarat pitää saada jonnekin muualle kuin takaluukkuun harpun ympärille. 2) Laivan autokannella ei ihan kauheasti ole tilaa kikkailla tavaroiden kanssa.

Pakkasimme 4-5 tuntia ja näyttää siltä, että kohta 1) melkein onnistuu. Takaluukkuun jää ehkä yksi kassi ja jakkara, pikkasen enemmän kuin toivoin, mutta vähemmän kuin pelkäsin. Tosi fiksusti pakkaamalla niiden siirtämistä voisi välttää…. Viskini sain jemmattua kivasti eri koloihin, lelut ja nuotit taisi mennä katolle.

Huomenaamulla tiukka herääminen, pyörien pakkaaminen ja paluumatka alkaa!

Lomapäivä 5, Wildlands round … 3?

saksa2023 juha Comments

2023-08-02

Ajoaika: ??
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: ????

Sataa, sataaa, ropisee. Yritykset löytää sisäpaikkoja, joita tutkia on tuottanut 0 tulosta. Wildlandissa meillä on ollut hauskaa, siellä on sisätilat ja vielä paljon nähtävää. Niinpä tämän päivän iltapäivän ohjelmaksi oli valittu uusi kierros perheen kesken Wildlandissa.

Aamupäivä meni kesätalolla pyörien. Keli salli lyhyen 20 minuutin poikkeaman leikkipuistossa, joten sielläkin käytiin. Pyykin kuivaus alkoi muodostua ongelmaksi, kunnes muistin että tässä talossa on myös kuivauslinko! Mikään vaatetus ei tahdo nyt kuivu tässä kelissä ja tässä talossa. Kuivauslinko tuo tarvittavan kuivaustehon.

Päiväunien jälkeinen matka Wildlansiin oli merkittävästi hitaampi kuin aikaisempi kerta. Tällä kertaa olimme pikkuteillä ja vieläpä rekan takana jumissa, kelin ollessa heikko sateen vuoksi ohituksetkin jäi tekemättä.

Wildlansissa menimme tropiikkialueelle, sillä siellä oli katokset. Tällä kertaa käytiin kaikki ne paikat läpi, jotka viimeksi jäivät käymättä: jokilaiva ja kiipeilypolku. Ehdin jäähdyttämään itseäni parillakin jätskillä ennen kuin poistuimme alueelta. Tuolla alueella kuluu niin paljon aikaa, että kun pääsimme sieltä ulos oli sulkuaika, ennen poistumista kävimme taas Nordic alueella näyttämässä Kristalle pingviinit.

Sitten olikin aika ajaa kesätalolle ja painua aikaisin nukkumaan.

Lomapäivä 4, shoppailua

saksa2023 juha Comments

2023-08-01

Ajoaika: 1h 21 min
Sähkökilometrit: 43
Keskikulutus: 4.4 l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2724 km

Ylös vasta seitsemän pintaan, Krista ja Veikko puoli tuntia ennen minua – univajetta pukkaa kovasti. He kävivät lenkillä, minä naputtelin blogin, joka oli eilen nukkumisen vuoksi jäänyt väliin.

Keli on kovin sateinen, sateisin reissukesämme tähän mennessä. Nytkin, illalla, sataa ja paistaa aurinko yhtä aikaa.

Päivän varsinainen ohjelma oli Leer ja kaupat. Roskaton-, tee-, viski- ja viinikauppa + mitä sattuu löytymään. Käteen jäi syötävää ja juotavaa omiin purkkeihin tai kaupan lasipulloihin pakattuna.

Meidän piti mennä pienoismaailmaa katsomaan, mutta kävi pieni aikataulu ja suunnistusvirhe, jonka seurauksena se jäi väliin. Sen sijaan vietimme riehakkaan hetken leikkipuistossa.

Lomapäivä 3, pakkausta & sadetta

saksa2023 juha Comments

2023-08-01

Ajoaika: 3 h 10 min
Sähkökilometrit: 91 km
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Sähkökulutus: 1.2 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2639 km

Vanhemmat olivat tehokkaasti aamulla hereillä, Krista jo ennen kuutta ja minä tasan kuudelta. Veikko havaitsi häiriön Voimassa ja hän myös heräsi aikaisin, 6:30.

Maanantaille ei oltu suunniteltu mitään kun suunnittelimme isoa kuvaa lomasta. Katselin aamulla sääennustetta, lopulta Pohjoiseuroopan sääkarttaa ja totesin, että tänään sataa ja paljon kaikkialla minne voisimme ajaa. Niinpä tutkin puolen tunnin verran löytyykö jostain jotain järkevää sisäpaikkaa ja lopputulos oli “Ei”. Maanantaisin moni paikka on myös kiinni.

Päivän ohjelmaksi muodostui keskiviikon ohjelma: “Talon palauttaminen osittain alkuperäiseen kuntoon”. Iltapäivällä kävimme pienellä kahvituokiolla ja kauppakierroksella. Nyt viskit on kypsiä ja poimintakausi on seuraavat kaksi päivää. Tiistain ohjelmassa on visiitti Leeriin ja siellä on mm viskikauppa. Idea on tietää mitä tässä kaupungissa on tarjolla ja ostaa jotain sopivaa / halvempaa Leeristä.

Shoppailureissuun kuului myös viisiitti maidontankkauspisteelle. Krista oli löytänyt paikan, missä sai tankata itse itselleen maitoa. Veikon onni oli, että tämä paikka löydettiin vasta nyt. Muuten koko kesän ajan hän olisi saanut istua pyörässä extra tunnin per viikko, kun Krista olisi käynyt täyttelemässä maitoa omiin pulloihin.

Siistimistä, kaakaota, palapelejä, leikkejä ja pienimuotoista kauppojen kiertelyä – siitä on sadepäivä koostettu.

Illalla, minun nukuttua extra iltapäivätorkut, jaksoimme katsoa vielä yhden leffankin.

Lomapäivä nro 2, poiketaan Hollantiin

saksa2023 juha Comments

2023-07-30

Ajoaika: 3 h 10 min
Sähkökilometrit: 91 km
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Sähkökulutus: 1.2 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2639 km

Loman kunniaksi näytämme vetävän aamut pitkäksi. Tänään taas nousu lykkääntyi helposti yli seitsemään. Ennen aamiaista ehdimme hetken olemaan Veikon teltassa. Viimeiset pari viikkoa ainakin herra on mennyt peiton lakanan sisään ja ilmoittanut että se on hänen koti. Sinne kutsutaan välillä isä, välillä äiti ja sinne viedään kaikki lelut, kirjat ja pehmolelut. Tänään vihdoin tuli otettua kuva tästä kun peiton sisällä oli vain pari kirjaa ja lukuhetki käynnissä.

Otimme ekan kerran, ehkä ikinä, mutta ainakin tällä reissulla yhteisellä aamulenkillä. Kaikki kolme olivat lenkillä samaan aikaan yhtenä ryhmänä, okei, myönnetään, ryhmän pienin oli kärryssä, jotta pysyi vauhdissa mukana, mutta koko ryhmä oli liikkeellä.

Aamulenkin jälkeen lähdimme miesten kesken leikkipuistoon nauttimaan päivän sadettomast hetkestä. Puistoseikkailut märässä hiekassa, veden kanssa lutraten vei vain kahdet housut ja yhdet sukat. Piraattipuistossa uskallettiin vihdoin laskea yksin puiston jyrkin liukumäki, tätä ennen se on aina laskettu isän kanssa, tänään riitti että isä oli alhaalla varmistamassa.

Iltapäivällä, päiväunien jälkeen, oli aika lähteä Hollantiin Wildlandsin kakkoskierrokselle. Krista ei ollut nähnyt paikkaa lainkaan ja pieni herra on jo useamman päivän kovasti toivonut hiekkalaatikkoa. Märkä hiekka, mitä on nyt tarjolla, ei ilmeisesti tyydytä herran hiekkatarpeita. Niinpä perheen nokka pistettiin osoittamaan kohti Wildlansia, jossa isä tiesi olevan .

Wildlansilla lähdettiin suoraan kohti sisähiekkalaatikko rakennusta. Matkalla ihasteltiin kilejä, preeriakoiria, virtahepoja ja wallabeita. Sitten alkoi riemu: hienoa, kuivaa hiekkaa johon sai heittäytyä naamalleen. Voi sitä riemua kun saa heittää hiekkaa naamalleen, maata hiekassa, kaivaa hiekassa, nauttia kuivasta hienosta hiekasta kaikilla aisteilla.

Välissä paikallisesta ravintolasta mässyä ja taas lisää hiekkaa. Minä katsoin karttaa ja mainitsin, että tuolla trooppisella alueella oli yks jätskimesta, mistä sai sellaista jätskiä että voisin kävellä pelkästään sitä hakemaan. Se on tosin todella kaukana, johtuen paikan rakenteesta. Sain yllättäen vihreää valoa jätskin hakuoperaatioon, joten lähdin matkaan. Kävelin 45 minuuttia kaikenkaikkiaan, ainut tauko oli jätskin jonottaminen, ehkä noin 5 minuuttia. Sillä välin Krista ja Veikko ihasteli kilpikonnia, joita ilmeisesti löytyi hiekkalaatikko rakennuksen tokasta kerroksesta. Sitten oltiin taas hiekkalaatikolla kierimässä ja pyörimässä hiekassa. Lopulta kun oli aika lähteä, Veikko oli vieläkin pyörimässä hiekassa ja silminnähden nauttimassa olostaan täysillä.

Paluumatkalla (ja menomatkalla) tuli nautittua Saksan moottoriteistä. Kolme harmaata raitaa, eikä ylimääräistä kuormaa autossa => 160 km/h – 190 km/h menomatka ja paluumatkalla auton huippunopeus 225 km/h ja rentona ajonopeutena 180 km/h – 200 km/h. Auto käyttäytyi todella hienosti, niin hienosti, että Krista luki kirjaa ja Veikko häsäsi omia asioitaan takana välittämättä nopeudesta.