Saturday, 2025-06-28

Ajoaika: 1h 15 min
Keskikulutus: 11.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3516.4 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

OK. Povasin kuumaa yötä. Olin väärässä! Tuuletukseni toimi! Yöllä oli päällä asuintilasta vetävät tuulettimet ja yö oli itseasiassa riittävän viileä. Heräsimme aamulla virkeinä, no aikuiset heräsi. Veikko nukkui tunnin normaalia pitempään.

Kristan italia on kadehdittavalla tasolla. Hän puhui aamulla mukavia satunnaisen italaisen mummon kanssa, joka parkkeerasi viereemme. Olen kade, harjoittelen taas italiaa.

Olimme 7.30 liikkeellä, rennon aamun jälkeen. Minä ehdin ajamaan sänkeni kunnon maisemissa, Krista kävi kävelyllä, Veikko nukkui pitkään. Matka Ljubljanaan vei vähän yli tunnin verran ja Kristan etsimä retkeilyautojen parkkipaikalla oli tilaa. Sinne auto ja pyörät esiin. Varhainen lounas, eväät ja liikkeelle. Pyöräilimme rauhallisesti asioita pällistellen. Kävimme kaupassa ostamassa vähän tarvikkeita, leikimme hetken jonkin leikkiin tarkoitetun taideteoksen ympärillä, päristelimme pikku autoilla pitkin kaiteita ja seiniä.

Päivän ohjelma oli aikamatka Ljubljanan linnassa. Linnaan mentiin funikulaarilla, jotta se saadaan Veikon kokemuspankkiin. Linnan esittely, eli aikamatka, oli hieno esitys. Se piti Veikonkin menossa mukana koko tunnin verran. Kierroksen jälkeen jakauduimme kahtia, toiset nukketeatterimuseoon ? Ja yksi näkötornille. Olimme linnassa kaikenkaikkiaan vähän yli kaksi tuntia ja näkemättä.jäi asioita. Tiimi oli suhteellisen hyvässä hapessa, joten päätimme pistää päivän kasaan.

Paluumatkalla ostin munkkien tekemää päärynälikööriä (40%). Näissä on kokonainen päärynä sisällä. Luostarin seinällä olevaan päärynäpuuhun laitetaan lasipulloja pienten päärynoiden päälle, niin että ne päärynät kasvaa siellä lasipullossa. Näppärä temppu, en tiedä miltä maistuu. Se selviää myöhemmin.

Iltapäivän päätteeksi menimme ravintolaan syömään. Samaan ravintolaan maksetaan myös 15€ siitä riemusta, että saa parkkeerata autonsa yöksi sille retkeilyautojen parkkipaikalle. Kuuden kohtaalla seurue oli aivan kuitti. Auto laitettiin yömoodiin, käytiin suihkussa ja nuorin hyöri sängyssä lukien ja rauhallisesti häsläten kunnes uni vei. Me aikuiset taasen katselimme leffoja ja keräsimme voimia. Täällä on taas hävittömän kuuma ja vasta kun aurinko laskee ilma viilenee. Vie tunnin, puolitoista, että tuuletus saa auton jäähtymään. Se toimii niin hyvin, että blogaan sängystä – ennen auton Kuumimmasta paikasta – koska täällä on nyt viileintä autossa. Tuulettimet toimii !

Toivottavasti  ensi yö on yhtä palauttava ja viileä kuin edellinen, sillä toistamme taas heti aamulla siirtymisen. Huomenna on vain vähemmän aikaa kuin tänään aamulla oli.

Friday, 2025-06-27

Ajoaika: 1 h 49 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3408.5 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Arkiviikko takana, reissuviikonloppu edessä. Veikon arki on ollut erilaista ja ilmeisen rasittavaa. Herralla on ollut päiväkotia vähän yli puoli päivää ja puistoa lopun päivää. Päiväkodin viimeinen viikko on puolet ohjattua ja puolet puistoa, josta jälkimmäinen osuus on ollut ilmeisen koettelevaa. Herra on ollut koko viikon väsynyt ja olen joka päivä hakenut hänet aikaisemmin ja aikaisemmin. Ensiviikolla muutan työpäivän sijainnin viime kesän mukaiseksi, jotta saan haettua herran ainakin pari tuntia aikaisemmin. Tuleva kuukausi on hänelle kesäleiriä, emmekä yhtään tiedä miten rasittavaa se on hänelle.

Viikon alkupäässä kävin autolla tekemässä korjaustoimia. Keittiöjakkaran seinässä oleva pala on murtunut ja jakkara on hutera. Kesätalon omistajat kertoivat, että kellarista löytyy jotain jämäpuun palasia, ettei tarvi käydä ostamassa, jos ne riittää/kelpaa. Tämä osuu minun (kenttä)korjaus toimintamalliin kuin nyrkki silmään. Olisinkin tehnyt juuri samoin kotona – kellarista löytyvällä jämäpalalla korjaten. Leatherman, räikkäpala ja bits setti oli kaikki mitä tarvin (okei, mitta kanssa). Vihdoin, vihdoin! Vuosia sitten ostamalle räikkäpalalle tuli käyttöä. Ruuvasin parikymmentä ruuvia irti, sahasin, mittasin ja ruuvasin takaisin kiinni. Lopputulos oli hyvä!

Meitä vastapäätä oleva talo(?) on tullut tällä viikolla myyntiin. Se olisi tosi kiva hankkia ja alkaa korjaamaan. Pääsisi tekemään ihan alusta saakka, ehjää, jos sitä voi ehjäksi sanoa on vain ulkoiset kiviseinät. Kaikki muu on tuhoutunutta. Se on pakko saada halvalla. OK sijainti… Siitä on olemassa kyltti jossa on jotain tekstiä siitä, notta se voi olla historiallisesti merkitsevä, mikä voi tuoda lisää haasteita sen remppaamiseen, mut kaupunki ois kiva… pikku kesäprojekti itelle.

Tämän viikon aikana lämpötilat ja kosteus on noussut viime kesän tasolle. Paahde ei ole yhtä paha vielä, mutta toisaalta kosteus on välillä hurja ja iltapäivällä / illalla voi olla niin kuuma että ulkona tunnin verran oleminen ja autolla liikkuminen hyydytti koko sakin, myös täysissä virroissa olleet vanhemmat. Kävimme ostamassa Veikolle uusia paljasjalkakenkiä toisessa kaupungissa ja se reissu hyydytti kaikki. Vasta kesätalolla ilmastoidussa tilassa alkoi virta palaamaan. Sitä seuraavana yönä olikin melkoinen myrsky, ukkosta, salamaa, vettä ku rännistä. Aamulla oli taas kuuma, kostea hikinen kuten nyt illalla kymmeneltä 27 astetta ja kosteaa, todella kosteaa täällä. Tuulettimet auttaa sen minkä auttaa. Olemme yöparkissa Gorizian kaupungissa Italian puolella, koska Italiassa saa nukkua missä vaan. Huomenna, hyvin levätyn yön jälkeen, salamana liikkeelle ja Ljubljanaan, missä on luvassa turisterointia.

Täällä on kuuma. Kuuuuuuuuma! Onneks jäätiin pohjoiseen Italiaan, ku täällä on viileempää….

Sunday, 2025-06-22

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamulla, 5:30, meistä toinen nousi pystyyn leikkimään veneellään. Toinen koitti levätä hieman lisää, sillä yöllä tuli herättyä muutama kerta. Tuntia myöhemmin astelin ulos autosta ihmettelemään sateen aikaansaannoksia. Tarppi oli yhä pystyssä, sen alla oli kuivaa. Tarppi selvisi ekasta koittelemuksesta!

Olen vielä kovin vainoharhainen akusta ja aurinkopaneelista. Aamulla tarkistin jännitteen 12,5 volttia. Aurinko paistaa kyllä, mutta olemme hyvin suojatulla alueella. Heti kun me oltiin ajettu ulos alueelta akun jännitemittari kellui 13 voltissa pienen levon jälkeen. Eli ilmeisesti me ollaan liki täysissä koko ajan? 12.5 volttia on ~0.3 volttia alempana maksimiakkutasosta, kevyen kuorman alla, eli akkua oli kulunut 20% … Mahdollisesti minun pitäisi välittää kun jännite tippuu 12.1 volttiin, silloin ollaan ehkä 50% varauksesta, lopeta käyttö / tyhjäakku on 11.8V (30% varauksesta jäljellä) … Koitetaan muistaa, mutta näyttäisi siltä että varjossakin aurinkopaneeli toimittaa ja akku hädintuskin kuluu.

Maa on märkä ja mutainen, joten levitin suihkupressumme tarppimme alle ja “TADAA!” autoa on taas mukavasti laajennettu tarpin verran. Tarpin alla on mahdollista liikkua paljain jaloin ja tehdä aamiaista ulkoilmassa. Vietimme leirintäalueella klo 12 saakka. Ruokaa valmistaessa toinen katsoi sarjoja, söimme, leikimme, rakensimme uudestaan isomman laivan, toinen pakkasi ja toinen leikki, söimme uudestaan, lounaalla puhuttiin italiaa. “Tutti pasta per me!” “Piccoli pasta per me? Pasta per pappaa!” “No! No! Tutti pasta per me! Io! IO!” ja niin edelleen. Harjoitellaan kumpikin italian puhumista, niin uskalletaan käyttää vähäistä kieliosaamistamme natiivien kanssa. Varmasti väärin, monella tapaa, tärkeintä on kuitenkin kielen käyttö. Kahdeltatoista checkout ja nokka kohti Gardalandia, kakkoskierros edessä.

Aloitmme Gardlanadin Sea worldilla. Suurin mielenkiinnon kohde oli mustekala, mutta valitettavasti emme bonganneet sitä. Se oli henkilökunnan mukaan ruukussa piilossa. Tunnin tutkimusreissun jälkeen lähdimme Gardalandiin kakkoskierrokselle. Uinti Leegomaassa oli vahvasti mielessä.

Kakkoskierros Gardalandissa oli enemmän huvipuistoon tutustumista – kuten oletinkin. Eka kerta meni jännittäessä ja tokalla kertaa homma kulki. Aloitimme Pipsa maan Ukin laivalla, sitten maatila-ajelu uudestaan, sitten jättipuun sisään, sitten etsimään tukkijokea. Matkalla löysimme 4D elokuvan, joten menimme sinne. Se osoittautui liian jännittäväksi ja puolivälissä pieni mies kiipesi syliin. Pienen miehen pulssi oli korkealla, mutta sylissä uskallettiin katsoa leffa loppuun. Leffasta tullessa ulos minulle kerrotiin “Se oli liian jännä!”. Sitten oli aika tankata isompaa pelaajaa ruualla, pienempi ei halunnut mitään. Kun istuimme pöydän ääreen ruokakädessä, heräsi kokis halut.
“Saat kokiksen, jos tilaat sen itse”
“Mutta ne ei ymmärrä Suomea”
“Una Coca cola per favore”
“Mutta ne ei ymmärrä suomea, Coca cola on suomea”
Sitten käytiin läpi nimen käsite, miten Veikko on Veikko kaikilla kielillä. Tämän selvennykseen jälkeen pieni mies oli kassajonossa vitonen kädessä. Kun tuli tilaushetki pieni herra toisti “Una Coca cola” ja iski vitosen pöytään. “Coca cola?” sanoi myyjä iso hymy naamalla.”Si! SI!” vastasi Veikko ja hetken kuluttua istuimme pöydän ääressä, kumpikin tyytyväisenä.

Sitten yritimme mennä Legolandiin uimaan. Paljastui että minun ostamissa lipuissa on vain yksi pääsy akvaarioon, yksi pääsy uimaan ja 2 pääsyä alueelle. En voinut ostaa uutta lippua, sillä uimapaikka oli täynnä ja lipun myynti tältä päivää ohi. Tämä takapakki otettiin yllättävän hyvin pienen miehen toimesta. Kotiinlähtö ei tullut kyseeseen, joten lähdimme tutkimaan uusia laitteita. Herra halusi lentokoneeseen – siihen mihin hän ekana päivänä ilmoitti että missään nimessä ei mennä ja tänään ekan kerran nähdessään sanoi ettei mennä koska se on liian korkealla. Nyt kun huvipuistotunnelmaan oli päästy se oli loistolaite! Herra oli tasan minimimitan 105 senttiä pitkä, joten lentokoneilla kierrettiin alue, sitten vielä kolmannen kerran maatila-ajelulle ja reissu pakettiin. On vihdoin aika lähteä paluumatkalle kesätalolle.

Olimme perillä vähän yli seitsemän. Krista auttoi kaiken purkamisessa ja saimme talon hiljaiseksi puoli yhdeksän aikaan. Juhannus on takana ja arki odottaa. Reissaaminen oli kivaa osallistuneiden mielestä. Perinne on syntynyt.

Saturday, 2025-06-21

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3033.2 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ensimmäinen leiripäivä, aamiainen tarpin alla, elämä on hyvää. Kokista & kahvia piristämään joukkuetta. Aamun rauhallisten toimien jälkeen on isän haluama lähialueen tutustumisoperaatio. Pyöräillään kahdestaan rauhallisesti katsomaan kaupunkia. Tavoite oli ehtiä takaisin autolle ennen tulee kunnolla kuuma ja nähdä vähän linnoitusta.

Pyörämatka kaupungille oli hyvin rauhallinen sorsien bongausten täyttämä retki. Ajoimme irrallisina yksikköinä, ihmettelimme sorsia, opettelimme antamaan nukkuvien olla ja pääsimme ihastelemaan ihan läheltä sorsan poikasia, jotka tulivat rannalle saakka. Jossain kohtaa Veikko oli niiden keskellä, emon ja minun tarkkailen silmä kovana pienen matkan päästä tämä ryhmittymän toimintaa. Kukaan ei koskenut kenenkään ja kummankin jälkikasvu sai positiivisen(?) kokemuksen.

Kaupungilla laitoimme pyörät parkkiin ja jalkauduimme. Linnoituksen päältä löytyi leikkikenttä, jossa rosvo ja poliisi -leikki lähti käyntiin. “Toi missä on kakkakatto on vankila!”.
Lyhyt tepastelu kaupungilla ja autolle syömään. Pienen herran ruokahalu ja jano on positiivisesti yllättänyt isomman herran. Kääntöpuolella oli se, että lounaan jälkeen oli syöty kaikki pastat (kolmen aterian verran) ja suurin osa lisukkeista. Pieni mies syö saman verran kuin iso herra – mikä on merkittävä poikkeama aikaisempiin päiviin.

Lounaan jälkeen rentoutumista ja sitten uima-altaalle. Uima-altailla tunti ja sitten välipalalle autolle. Sitten pyörät yhteen ja matka kohti Gardalandia. Gardaland on massiivinen paikka. Vaeltelimme, ihmettelimme kävimme yhdessä junassa. Ihmettelimme lisää, sitten se löytyi! LEGOLAND vesipuisto. Sisään! Tämä oli tuttua huttua herralle, ihmetellään Legorakennelmia. Nämä “miniatyyrit” oli todella mittavassa koossa rakennettuja. Todella mittavassa! Pällisteltyämme riittävästi menimme syvemmälle ja ihmettelimme vesimahdollisuuksia ja matkan varrella löysimme leegojen rakennussaaren. Perseet penkiin ja rakennus & leikit alkoi. Lopulta kuumuus aiheutti jätskitarpeen ja hankimme jätskit, joiden yhteydessä löysimme pienen herran vesitarpeisiin sopivan paikan. Paikan sisääntulolle pukukoppeihin, uikkarit päälle ja altaalle. Kroko, minkä vesisuihkuja sai itse kontrolloida, osoittautui hitiksi. Meno oli villiä ja jossain kohtaa herra heitti natiivivaihteen päälle, mikä jäi jumiin. Hän puhui vain alkeellista italiaa. Jos jotain haluttiin kuului “Io, io, io! Papaa! Io! Io!” – siitä sitten tulkkaamaan mihin sormi osoittaa, herran ei selventänyt suomeksi pyydettäessä. “L’aqua per tutti, per favore!” – kun kroko saatiin suihkuttamaan, samaa elefantin luona. Muitakin heittoja tuli, mutta en kuullut niitä riittävän hyvin. 🙂 Kellon lähestyessä kuutta oli aika laittaa homma pakettiin ja suomenkieli ilmestyi takaisin. Paluumatka meni läpi Leegokaupan, kuis muuten ja sieltä tiukalla neuvottelulla saatiin mukaan Leegovene.

Paluumatkalla autolle kaupan kautta, sitten autolla iltatoimet ja matkalla suihkulle kuului pienen miehen suusta “Papaa, mulla on kivaa”. Voi että, että lämmitti sydäntä.

Autolla ruokaa ja Leegojen kasaus. Pieni mies oli aivan sippi, mutta Leego piti kasata. Isomman veneen kasaamisessa puolen välin kohtaalla alkoi ohjeiden seuraaminen tökkiä, joten yhtä väsynyt isompi mies piti huolen että ohjeita edettiin oikeassa järjestyksessä. Kun veneet oli kasassa ja minimaalinen testileikki tehty, siirtyi koko sakki autoon nukkumaan. Kaikki sammahti noin 20.30 aikoihin.

Minä heräsin ~22.30 ukkoseen ja sateeseen. TARPPI! KAMAT! Ylös, ulos ja avaamaan tarpin solmu, jotta vesi ei kerry tarpin päälle. Vesisade oli rauhallista, mutta raskasta. Vesipisarat osueessaan maahan roiski kuraa ilmaan. Kasasin keittiökamat kasaan, heitin ne autoon sisään ja siirsin kaiken muun keskelle tarppia. Jalat kurassa etupenkille miettimään, miten pesen jalat. Yön vesipulloja ei siihen viitsi käyttää, ulkona olevassa keittiövesikanisteissa oli vielä ihan tilkat jäljellä – olin ajatellut täyttää sen aamulla… joten hain sen ja sillä sain huuhdeltua jalat kurasta. Tarkistin sään – tulee satamaan ja ukkostamaan monta tuntia. Se loppuu joskus yöllä ja aamulla on taas aurinkoista. Yöllä yhden aikaan heräsin vielä kerran, nyt piti sammuttaa makuutilan “imevät tuulettimet” viileyden vuoksi, eli ulos, takaluukkuun ja nappi pois päältä. Pitää rakentaa joku kiva relerakenne, että tuulettimia saa kontrolloitua asuintilasta. Ne on todella tarpeen alkuyöstä, ne tekee juuri sen verta että tuskainen hikoilu puuttuu, on vain hyvin kuuma. Yöllä kun lämpötila on vihdoin laskenut viileäksi ne tekee inan verran liikaa, toisaalta tämä päti vain tänä sateisena yönä.

Friday, 2025-06-20

Ajoaika: 3h 9 min
Keskikulutus: 12.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3033.2 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Nyt tämä lienee perinne, kolmas Juhannus peräkanaan miespuoliset jättää naispuoliset ja lähtee viettämään Juhannusseikkailua.

Aamulla pakattiin auto ja esiltetiin hieman isäntäperheelle. Veikkokin spontaanisti rykäs italiaa ja kertoi Aaronille “Io, mama, papa dormire li” “Minä äiti isä nukkuu tuolla”.
Sitten käytiin hankkimassa uusia tarvikkeita, päähankinta oli tarppi. Tästä tehdään meille keyvtkatos, jonka alla voi olla turvassa auringonpaahteelta. Kauppareissu oli tunnin mittainen puolen tunnin ajopätkällä. Kesätalolla kahveet, perhehali ja Juhannuksen toivotukset. Miesten aika lähteä Garda järven äärelle.

Juhannuksen ohjelmassa on Gardan ympärillä pyörimistä ja erityisesti, erityisesti Gardaland. Meillä on kahden päivän liput, eka päivä menee kuitenkin ihmetellessä. Perjantain ohjelmassa on vain leirytyminen ja leirintäalueeseen tutustuminen rennolla otteella.

Ajomatkan pieni herran katseli ohjelmia, se kun tuli luvattua. Olin vähän toivonut että herra nukahtaisi pikku siirtymissä kauppaan tai takaisin, sillä ajankohta oli oikein, herra oli väsynyt, mutta ei. Niinpä oli pakko toimittaa se mitä oli luvannut ja herra katsoi piirrettyjä parin tunnin ajomatkan verran.

Perillä vedimme leirin pystyyn. Auto parkkiin, sänky yömoodiin, pöytä ja tuolit ulos ja sitten tarpin ihmettely. Iso haaste on se, että en yllä katolle mitenkään. Kiipeilemällä sopivasti ja testaamalla oman puutyö painonkestoa sain tarpin kiinnitettyä autoon kiinni. Tätä pitää miettiä kunnolla. Tarvimme auton katolle jonkinlaisen helpomman ankkurin. ONNEKSI ostin kumivarasan kiinnityskeppien hakkaamiseen. Maa täällä on kuivunut niin kovasi, että senkään kanssa ei meinannut saada keppejä hakattua maahan.

Pöytä, tuolit, tarppi, leirintäalue. Olemme täysin matkailuautomoodissa ja joo, tarpin alla oli kiva olla, mutta vielä kivempaa on se, että ruuanlaittovälineitä ei tarvi pakata pois! EI TARVI PAKATA POIS! Kaivoin ne esiin, tein ruokaa ja ja jätin ulos! Niin kuin muutkin katoksilla varustetut autot. Ajallisesti ero on mieletön! Energian käytön kannalta ero on mieletön! Näen jo jatkopimppaus mahdollisuuksia ja tiedostan, että löysin pohjattoman kaivon lisätuunausmahiksia, eikä näitä ajatuksia saa enää pois päästä. (Tarvin ulkokeittovärmeet, sellainen kiva keittopöytä ja ja ja siirrettävä tiskialue ja ja …. !)

Leikkien ja ruuan jälkeen kävimme tutustumassa alueeseen. Yleiset märkätilat, uimarantaa, leikkipaikkoja, uima-altaita joiden vieressä ravintola. ALL STOP! Jätski bongattu! Jädet tassuun ja pöydän ääreen. Jätskiä syödessä pieni herra kysyy, että mitä tuossa mainoksessa lukee? Alan lukemaan: se on slush mainos – ne on jäämehujutskia. Makuvaihtoehtoja on mustikka, mansikka, kola, sitruuna, minttu, vanilja ja en tiedä, en tiedä mikä anguiria on. “Se on meloni” kuuluu pöydän toiselta puolen puoli huolimattomana heittona. Otan luurin käteen, Google translate ja … jep, jep. anguiria on vesimeloni. Herran sanosto on isompi kuin minun – aivan varmasti.

Suihku, iltatoimet, nuorin miehistä nukkumaan ja minä istumaan iloisesti tarpin alla. Hiostavan kuuma…. Tuuletin olisi näppärä! Vähän ilmavirtaa tekisi varmaan ihmeitä. Mulla on mukana se viime kesän kuumuudessa epätoivossa ostettu USB liittimellä varustettu tuuletin. Sen vois saada tarppiin kiinni pyykkipojilla ja akku tarpin päälle.

Ilta menikin lukien tekoälymateriaalia ja nauttien hennosta ilmavirrasta. Nyt kun kello on yli yhdeksän huomaan, että valo puuttuu tarpin alta…

Tarpista oli muutakin hyötyä. Sen mukana tulleella pakkausnarulla sain sidottua auton sisällä olevan tuulettimen niin, että en lyö päätäni siihen. Pikku ghettotuunausta siellä täällä ja tämä on mukavampaa ja mukavampaa.

Nyt on aika kömpiä autoon, sammuttaa puolet tuulettimista ja katsoa kuinka kuumaksi yö oikein tulee. Testaan mitä seuraa, jos jättää imutuulettimet päälle. Se voisi aiheuttaa juuri sopivan vähän ilmavirtaa, että se pitäisi auton viileämpänä, mutta ei aiheuttaisi mitään riskiä ilmavirrasta vilustimisesta.

… Kuulen naapurin tarpin alta tasaisia räpsähdyksiä…. Hyttysjutska tjsp… multa puuttuu hyttysjustska…

Kappas, alko tiputtaan pikkasen vettä, vois harmittaa istua ulkona, jos ei olis tarppia 😀

ja nyt tulee kunnolla vettä. Oikeasti vois harmittaa…. 😉 😀 Aamulla voin raportoida kaatuiko niskaan koko viritelmä

Tuesday, 2025-06-17

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2773.0 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Slovaniasta palaamisen jälkeen, Krista otti pahasti takapakkia parantumisen suhteen. Maanantai meni hänellä sängyssä.

Päivän arkiohjelman jälkeen Veikko ja minä liityimme sängylle. Edessä oli kunnon sade/myrskyilta ja ensimmäinen perheen leffailta. Leffana isän suosikkipiirretty Ratatouille – italiaksi englannin kielen tekstillä.

Luonnollisesti sänky oli täynnä napoa, sipsejä, popkornia, taateleita, pistaasipähkinöitä ja 150ml kokistölkit.

Sade ja myrsky pieneni ja pieneni ennusteissa koko päivän verran ja illalla oli hyvin pieni ja “tavaomainen” Sade. Leffailta oli onnistunut, pientä herraa jännitti vanhempia yllättävät kohdat leffassa, mutta painajaisia ei kohdattu ja lisääkin olisi haluttu katsoa.

Tiistaina Krista oli jo paremmassa kunnossa, mutta ääni lähtee jos puhuu yhtään enempää. Niinpä arjen rutiineja oli taas mahdollista suorittaa pienellä poikkeamalla, kirkon aukean baari ei ole auki, joten jätski + drinkki combo piti hakea toisesta paikasta. Kaikki miespuoliset kitisi tästä, mutta hallitus linjasi ja kansalaista vietiin kuin pässiä narussa.

Panetteriassa Krista tilaili juttuja kun minä hankin jätskiä ja kuulin seuraavaa:

Krista: “Molto piccolo jotain”
Veikko: Miksi sä tilasit tosi pienen?

Pieni mies ymmärtää… 😀 Kielellisesti tänään hän osoitti uutta osaamista altaalla. Koska hän ei tiennyt mikä on sen kellukkeen nimi italiaksi, hän heitti “Posso avere… io …” Ja osoitteli sormella kelluketta ja itseään vuorotellen ja toisti lauseen uudestaan. Ha! Herra on oppinut juuri sen mitä halusin, toivoin! Hän yhdistää rajoitettua italiaansa eleisiin ja saa välitettyä läpi sen mitä haluaa, ainakin jollain tasolla. Nyt toistan hänelle “Che cose e” tai “Che cos’è”, mikä tuo on. Hän käyttää enemmän ja enemmän italiaa arkisissa tilanteissa minun kanssa. Hieno nähdä kielen kehittyvän.

Tänään piti olla minulla Calistenics treenit. Nyt, lyhyen lenkin jälkeen, on selvää että olen murtanut/rikkonut kylkeäni hieman. Pakko pitää treenitaukoa, että 2019 ongelmat ei toistu. Juuri kun löysin mahtavan treenipaikan. Prrrrrr… lähdin illan kuntoiluksi pyöräilemään naapuri kaupunkiin Avianoon. Se on hieman jenkkivivahteinen ja missä ilmeisesti tapahtuu asioita, ainakin California baarissa. Pyöräilin, pysähdyin natiivien kahvilaan juomaan pienen oluen (2.7€) Ja pyöräilin hieman lisää. Kaupunki on välillä italialinen välillä kliininen ja moderni, vähän meidän tyylinen.

sunnuntai, 2025-06-15

Ajoaika: 3 h 58 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2773.0 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1

Perjantai-iltana sovimme extemporee lähteä tapaamaan Lahnalammia Sloveniassa! He ovat ainakin viikonlopun verran “iskuetäisyydellä”. Emme ole koskaan olleet Sloveniassa, joten tässä on mahdollisuus poiketa uuteen maahan ja kummitytön yllättäminen on aina hauskaa. Krista oli yhä hieman heikossa hapessa, mutta valmiina matkaan.

Lauantai-aamupäivän järjestys oli, että minä pakkaan auton ja Krista vahtii Veikkoa, joka taasen on uima-altaassa. Pakkaus starttasi pienellä ongelmalla, Krista pyörä oli kaatunut auton takana ja kaatuessan rikkonut vessan. Testasin, se ei pidä nesteitä. Tuo on ongelma, mutta ei tehtäväkriittinen ongelma, joten jatkoimme/jatkoin pakkaamista. Kun auto oli pakattu lähdin ostoskeskuskeskittymään etsimään uutta vessaa. Kolme liikettä, kolme hutia. Koska mitään ei ole menetettävissä, testasin murtuman paikkausta runsaalla määrällä pikaliimaa. Kesätalolla testasin ja iloksi huomasin, että se piti. Meillä on tilapäinen ratkaisu käsissä. Talolla rakensin Veikon kanssa eeppisen tulivuoren laavasuojalaivan, jossa on laavaimuri.

Ruokaa nassuun ja baanalle.

Olimme klo 16 Sloveniassa Bledin kaupungissa. Krista järkkäsi meille sisämajoituksen yöksi. Yllättäen pysäköinnistä pyydettiin 15 € majapaikan pihalta. Maps & hakututkimus paljasti, että kaikkialla pysäköinti maksaa ja 15€ on kohtuullinen hinta. Otamme parkkipaikan majapaikan pihalta. Matkalla paljastui myös, että vessan paikka oli hyvä yhden koeponnistuksen verran. Meillä ei ole toimivaa vessaa enää. Tilaamme uuden Amazonista?

Saapuessamme majapaikalle vastaan tulee päätä pyörittävä nainen. Auto ei tule mahtumaan millään heidän pihaan, jos rehellisiä ollaan se hädin tuskin mahtui kadulle.

“Yleensä suomalaiset ei tule autolla tai jos ne tulee, ne tulee pienellä autolla.”

Saimme ohjeistuksen läheiselle parkkipaikalle, minne automme mahtuu. Pikainen kamojen purku ja auton siirto. “Parkkipaikka” oli puomilla eristetty joutomaa. Puomin vieressä oli tyhjä tuoli, eikä kukaan ollut näkyvissä. Ihmettelimme tovin ja olimme luovuttamassa sekä laittamassa viestiä majapaikalle, kun näimme parin henkilön kävelän ohitsemme alueelle sisään. HEILTÄ KYSYMÄÄN! Krista meni juttelemaan heille ja paljastui, että he ovat suomalaisia! Heillä on vuokra-auto alueella parkissa. “Kyllä, tossa istui mies jolle maksettiin”. Saimme heidät auttamaan meitä niin, että kun he ajoivat ulos alueelta, portti nousi ja minä ajoin meidän auton sisään. Auto parkissa, tämä kriisi selvitett.

Kävimme ottamassa kuvat Lahnalammien majapaikan edessä ja juuri kun olimme aloittamassa matkan kohti rantaa ja jätskiä törmäsimme Lahnalammien perheeseen, nuorten naisten kasvoilla vilahti yllätys, hämmennys ja hymy. “Buongiorno tutti!” Pikaiset tervehdykset ja päästimme reissaajat lepäämään hetkeksi ja siirryimme rannalle jätskeille.

Minulla on ollut ajatuksissa ostaa tänäkin kesänä Veikolle pikkuleegosetti, mutta en ole ehtinyt asiaa konkreettisemmaksi muuttaa. Täällä Bledissä oli juuri sopiva leegokauppa rannalla ja sieltä poistuimme pienen leegopaketin kanssa. Se kasattiin samalla kun vähän lusikoitiin jätskiä nassuun, lopulta sulanut jätski juotiin.

Illan ohjelma oli illallinen Lanhalammien kanssa. Nautimme hyvästä ruuasta ja seurasta. Ruokailun päätteeksi kaikki olivat aivan valmiita nukkumaan, mikä näkyy mm eilisen blogin puutteena.

Sunnuntaiaamu alkoi leegoleikeillä (yllätys!) ja Bled järven kiertämisellä. Täällä on nyt jotkin soutukisat, joka selittää hieman sitä miksi joka majapaikka oli täynnä. Järven kieto oli homma, jota tehtiin ennen aamiaista, jotta ehtisimme tekemään sen ennen kuin tulee kuuma. Pienet pyöräili ja aikuiset käveli. Matkalla tuli muutamia yllätyksiä.

Kävellessämme venevajan ohi, jostain ylhäältä tipahti koppakouriainen. Se näytti kuolleelta, ketarat pystyssä. Juttelimme ja pällistelimme sitä Veikon kanssa kun se alkoi heilutella jalkojaan. Se olikin vain pökerryksissä tiputuksesta! Ojensimme sille kepin ja käänsimme menijän jaloilleen. Sitten ihmeteltiin lisää, kädet taskussa ettei tule “vahingossa tökättyä sormella”.

Vähän eteenpäin ja näimme pariskunnan piknikin alkuvaiheeissa, ruoka lämpenemässä ja paikallisen torumassa heitä. Ihmettelimme tapahtumaa etäältä ja kohdalle saapuessamme sanoimme, että “Toi näyttää hyvältä, pohdimme vähän itse samaa”, sillä aamiainen on vielä tekemättä. 10 metriä eteenpäin ja huomasimme kyltin

Otin siitä kuvan ja menin takaisin nuoren pariskunnan luo

“Näittekö kieltokyltin?”
“Minkä? Emme, tulimme samasta suunnasta kuin te.”
“Näytin heille kyltin kuva. Ilmestesti ruokailu ei ole sallittua-“

Itseasiassa, täällä ei saa mennä virheralueille edes ottamaan aurinkoa. Niiden pitää antaa olla, vain olla. “Katsoa saa, ei koskea”. Kieltokylttejä löytyi tuon jälkeen paljon, mutta rehellisesti mekään ei huomattu ensimmäistäkään ennen sitä pariskuntaa ja heidän jälkeen ollutta kylttiä.

Järven kierto kesti ja kesti, miehistö alkoi olemaan hyvin nälkäinen ja se penteleen soutukisa oli sulkenut / muuttanut ravintolajärjestelyjä niin että ruokaa ei ollut saatavilla kaikkialla. Lopulta löysimme paikan mistä sai ruokaa myös kisaan osallistumattomille ja miehille tilattiin Slovenialainen aamiainen ja ham & eggs. Vatsan kun saimme täyteen olikin jo kiire luovuttamaan huone. Huone pitää luovuttaa 10 aamulla! Pakkaus, suihku ja autolle. Tarkoitus oli maksaa porttia vahtivalle henkilölle meidän pysäköinti, vaan vieläkään ei istunut kukaan tuolilla. Ajoimme ulos alueelta, koskaan maksamatta, ehkä ensikerralla?

Sitten edessä oli brunssi Lahnalammien kanssa. Tapasimme kaupan parkkipaikalla. Selvitimme että mikään ei suoranaisesti kiellä brunssiamme ja aloitimme ruokailun. Veikko oli aivan tulessa suomenkielisten leikkikavereiden kanssa ja kaupan vierestä löytyvän leikkipaikan kanssa. Brunssimme taisi kestää puolitoista tuntia ja kun olimme kaikki valmiina teimme uuden arvion paluureitistämme. Olimme ajatelleet poiketa dinosaurus puistoon (Euroopan suurin T-rex!), mutta kohdeyleisömme silmät seisoi ja virta oli vähissä, joten päätimme lähteä kohti kesätaloa.

Ajoimme yhtä soittoa moottoritietä pitkin takaisin ja olimme kolmelta talolla. Auton oli tyhjennetty tunnissa ja sunnuntain rentoutuminen saattoi alkaa. Veikko tapitti ohjelmia sisällä ilmastoidussa tilassa, me aikuisetkin pysyimme visusti sisällä. Auton lämpötilamittari kun näytti vaivaiset 42 astetta auringossa. Tulee ihan viime kesä mieleen. Onneksi jäimme PohjoisItaliaan, ettei ole niin kuuma…

Sloveniasta jäi hyvä mieli, tulemme palaamaan sinne.

Lauantai

Sunnuntai

torstai, 2025-06-12

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2165 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Poikkeuksellinen aamu. Heti kun koko perhe oli hereillä, lähdettiin kaupungille. Ajatuksena oli italialainen aamiainen – jotain makeaa, surullisen kokoinen kuppia kahvia ja sitten kotiin oikealle aamiaiselle.

Valitsemamme(Kristan valitsema) paikka oli loistava ja Veikollekin löytyi gluteeniton juttu – suklainen pikkusyötävä. Isänniltä opimme, että lapset juovat maitoa aamulla, joten Veikolla oli lasi maitoa ja suklaasyötävä. Aamiaisen jälkeen takaisin talolle, jossa pienen miehen kriisi, mistä selvittiin pistämällä poika altaaseen 10 minuutiksi, sitten oli seuraava pienen miehen kriisi, josta selvittiin syötämällä lisää ruokaa poikaan. Kriisien seurauksena aamuinen torikierros jäi väliin, mutta vastineeksi saatiin kriisitön meno päiväkotiin.

Päiväkodista noudon yhteydessä käytiin autosta hakemassa Veikon uusi puhallettava vene, sekä aikuisten tuoli, sillä altaassa kellui nyt omistajien puhallettava krokotiili. Vesi oli niin kiinnostavaa, että pieni herra päätti skipata jätskin – sitä ei tänään tarvita.

Altaassa köllittiin, vesipyssyillä sodittiin, opeteltiin kiipeämään puhallettavien esineiden päälle ja yleisesti dissattiin krokoa, koska se syö kaiken. Ajattelin, että 30 minuuttia kestän iltapäivän aurinkoa – ajattelin väärin. Poistuessamme altaasta oli jo myöhäistä rasvata ja allasleikit loppuivat isän osalta siihen. Veikolle tauko ja ehdotimme tauolla, jo ehkä 10 kertaa, jätskille menoa. Lopulta kaikki päätyivät konsensukseen, että jätski oli hyvä tähän väliin ja torille mentiin.

Kristan operaatio saada tuoreella mintulla varustett vissy hyppäsi taas pykälän eteenpäin. Nyt hän tilasi “Ugo sensa alcohol” ja sai liki sen mitä halusi. Nyt siinä on enää ylimääräisenä Sambuka tjsp, joka pitää saada siitä pois. Vielä kierros tai kaksi ja hän on täydellisen drinksun äärellä.

Jätskien jälkeen talolle ja altaaseen isäntien lapsien kanssa. Leikkien loputtua, herra tetsasi omatoimisesti sisään, vaihtoi vaatteet ja tuli kertomaan allekirjoittaneelle “mangia, tu e io. mangia”. “Syömään, sinä ja minä”. Veikko puhui minulle italiaa. Alamme olemaan hyvän äärellä.

Illan ohjelmassa allekirjoittaneelle oli Calisthenics treeniä. Treenit kestivät puolitoista tuntia. Puolituntia tekniikkaa, tunti voiman rakentamista. Jännitti mennä, sillä kyljessä on nyt jotain häikkää, tulee 2019 fiboja, mutta menin silti. Se ei haitannut treeneissä kuin vähän. Minun tekemisiä kuvattiin myös, koska ensimmäistä kertaa ikinä tekemäni “kynttilä taaksepäin” tjsp, meni yllättävän hyvin. Huomenna tulee tuntumaan tämä treeni. Sikäli kylki ei estä, tulen treenaamaan BJJ:tä ja Calisteniksiä kesän ajan.