Saturday, 2025-08-02
Ajoaika: 6h 38 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6391 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 11
Kesätalolla alkoi tapahtua heti heräämisen jälkeen. Jumppaa, pyykkiä, aamutoimet, jossain järjesteyksessä Kristan puolesta. Minun puolesta aamiainen, pakkausta, aamutoimet jossain järjestyksessä ja Veikko leikkiä, “ei ole nälkä” ja aamutoimet nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Olimme palauttaneet talon niin hyvin kuin osasimme alkuperäiseen kuntoon puoli yhdeksään mennessä. Olimme valmiita lähtemään. Emme kuitenkaan halunneet lähteä ennen kuin kesätalon omistajat herää ja pääsemme sanomaan kunnolla hyvästit. Suunnitelmissa oli mennä italialaiselle aamiaiselle kahvilaan ja palata sitten katsomaan olisiko he heräänneet. Juuri kun ajattelimme toteuttaa suunnitelman, heidän talossa avattiin ikkunat ja ovet. Niinpä pääsimme sanomaan hyvästit ja vaihtamaan viimeiset näkemykset talosta ja tästä kesästä. Lapset halasivat ja olivat tunteellisella puolella, miehet olivat sopivan suomalaisia – etäisyys oli kaikissa olosuhteissa vähintään metri. Naiset halasivat ja suomalainen mieskin jou.. pääsi halaamaan lapsia, jotka olivat yllättävän tunteellisia meidän poistumisesta.
Alunperäinen suunnitelma oli mennä syömään Pordenoneen Kristan valitsemaan ravintolaan, sitten mennä vuorille yöpymään ja huomenna vaeltamaan aamulla, ennen kuin lähdemme Saksaan. Kristan sai perjantaina salilla kuulla, että siellä on kauhea myrsky tänä viikonloppuna – vaeltelu siellä ei ole ehkä paras idea. Tänään sää ennuste näytti rumalta. Ukkosmyrskyä iltapäivästä eteenpäin, huomenna sataa ehkä vähän, ehkä paljon. Minä heitin, että miten ois jos hyödynnettäisiin huono keli ja lähdettäisiin Slyrsin tislaamolle Saksaan? Se on vaan 4h 15 min täältä. Päästäisiin aloittamaan reissu, eikä tarvisi kykkiä myrskyssä autossa yhtä iltapäivää ja iltaa. Idea sai tuulta alleen ja niin suunnitelmaksi muodostui
1) italiainen aamiainen gluteenittomassa pasteriassa
2) Lounas Kristan haluamassa ravintolassa
3) Pikainen siirtymä Saksaan tislaamon lähelle
Sitä luulisi, että kesän loppupuolella Veikko ei enää kaatuilisi ja siksi hänellä ei tule asvaltti-ihottumaa polviiin, mutta näin ei ilmeisesti ole. Tänäänkin herra on kaatunut ainakin kahdesti oikein kunnolla maahan. Hän nousee ylös, pyyhkii pölyt käsistä ja polvesta on maksimissaan hinkkautunut pikkasen kuollutta ihoa irti, ei tule tippaakaan verta. Näen kaksi mahdollisuutta,
A) hän on oppinut kaatumisen jalon taidon ja osaa minimoida oikein kaatumalla vammojen vakavuden ja määrän, tai
B) hänen ihonsa alkaa olemaan parkkiintunut polvista ja käsistä, eikä mikään pienen kaatumisen aiheuttama kuluma mene enää läpi ihosta.
Lounaan aikaan kaunis päivä otti jyrkän käännön kohti myrskyä. Salamoita ja runsasta sadetta. Idea Saksaan ajosta tuntui entistä paremmalta. Yhdeltä (13) kun lähdetään, niin siinä kuuden (18) aikaan laitetaan auto parkkiin, leikitään ja nukutaan, koska 18-13 = 5h ja siinä on tauolle marginaalia, vaikka menisi vähän pitkäksi niin klo 19 on ihan hyvä aika olla perillä.
Ajettuamme hurjassa kaatosateessa hyvä hetki, aloimme tutkailemaan sadetutkaa. Kauanko tätä jatkuu? 60-70 km/h on aikalailla maksimit ja pitää ajaa vähän luovasti, sillä lammikot on niin massiivisia että “kuski huomaa” kun osutaan veteen, joten niitä piti väistellä muu liikenne huomioiden. Tutka kertoo, että meneemme sateen kanssa samaan suuntaan aina jonkin verran Itävallan puolelle, sitten se etenee eri suuntaan kuin me.
Ajettuamme kaksi tuntia, 4h 15 min ajomatkasta oli enää 4h jäljellä. Massiivinen sade oli ohi ja matelimme ruuhkassa. Tässä kohtaa Google ehdotti reittimuutosta, jonka otimme, sillä tähän saakka saapumisaika oli lykkääntynyt koko ajan. Uuden reitin kanssa se lyheni 10 minuttia.
4 tuntia startista, kolmannen ajotunnin jälkeen otimme taon jossain Itävaltalaisessa kylässä. Pikku kauppareissu ja jaloittelu, 4 tunnin ja vartin ajomatkasta kun on jäljellä enää 3h 59 min . Siellä juomia valitessa miehet huomasi Leegopussin: poliisivene. Maksaa vain vitosen ja se on tosi siisti poliisivene. “Helpommin saa anteeksi kuin luvan” -mantraa miettien miehet lisäsivät leegopussin ostosten sekaan. Kumpikin halusi sen.
Veikko rakensi leegon omin voimin. Ohjeita tarvittiin ohjevihon taitteluun auki ja aloituspaikan löytämiseen. Loppumatkalla noudatettiin pyhää 2 tuntia kerrallaan periaatetta kirjaimellisesti ja kuski jaloittelikin seuraavan kerran puoli kymmenen aikaan Saksassa.
Tiimi on hyvässä hapessa, innokkaana menossa nukkumaan ja osa jo nukkumassa. Ajoaika aliarvoitiin 50% ja saapumisaika 3-4 tunnilla. Tiesimme, että aikataulut muuttuu sen alussa oleen myrskyn aikana. Se oli niin mahtava, että ajonopeus oli pakko laskea ja halu edetä unohtaa. Olimme jo varautuneet yöpymään Itävallassa leirintäalueella, jos se on mihin energia riittää.
Tämä reitti oli paljon hienompi kuin se Googlen ekaksi antama. Kuski pääsi ajamaan kunnolla. Paljon nousuja, paljon spagettitietä edes takas vuorta ylös ja alas. Krista pääsi jännittämään runsaasti Italian puolella. Kuulemma automme on liian iso niille teille. Itävallan puolella teissä oli kaksi kaistaa ja isot levennykset kääntymisten kohdalla, jonka vuoksi siellä ei jännittänyt yhtään. Kuski oli aidosti yllättynyt jännityksestä. Kumpikin puoli oli mukavaa turvallista ajettavaa, toki Italian puolella oli enemmän “ajamista”, kun piti vähän katsoa että mistä kääntyy ja miten kääntyy ja välillä toivoa ettei kukaan tule kauhean lujaa vastaan, koska kääntyminen omalla kaistalla ei vaan ole mahdollista, menee väistämättä vastaantulijoiden puolelta ihan pikkasen.
Shortsit on vaihtunut farkkuihin. Auringonpaiste sateeseen eikä nukkumaanmentäessä olekaan haasteena se että auto on hiostavan kuuma. Nyt ulkolämpötila kymmeneltä illalla on 11-12 astetta ja yöllä se menee alemmas. Lämppärin testikäynnisty on tehty, makuupussit on kaivettu esiin ja kunnon yöuni odottaa 🙂
Toki, siinä on jotain omanlaatuista, kun pääsee katsomaan metästäjän(?) nylkevän peuraa iltakymmeneltä valojen varassa sateessa. Minkä parkkipaikan Krista meille oikein löysi?!
