Ajoaika: 40 min Keskikulutus: 12.8 l / 100km Kokonaiskilometrit: 7535 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 17
Vielä kerran herääminen autolla. Yö oli lämmin, nukuimme hyvin kevyellä vaatetuksella ja pojat ilman peittoa aamutunneille saakka. Vasta silloin tarvi lakanapeiton.
Päivä on valmistautumista laivaan. Reissaajat kaipaavat kuuden päivän autoasumisen jälkeen omaa rauhaa. Jopa supersosiaalinen Veikko sanoo halauvansa omaa aikaa ja istuu kirjojen kanssa nurmikolla etäällä muista. Minä kävin kahvilassa, Krista teki töitä. Siirsimme auton, niin että sen perä oli aurinkoon ja paneeli alkoi toimittamaan sähköä. Kaikki asiat ladattiin, mukaanlukien hupiakku. Klo 23 yöllä satamassa jännite on 12.7. Sillä pitäisi pysyä puolitoista vuorokautta jääkaappi kylmänä ja jäädä vielä hyvä marginaali.
Päivän ohjelma oli leikkimistä puistossa, omassa rauhassa olemista, kahvilla käyntiä Lübeckin keskustassa, suihku maauimalassa ja siirtyminen satamaan odottamaan.
Kahvireissu pääsimme näkemään Kristan pyörien eron. Paluumatkalla Veikko oli kiinni FollowMessä minu pyörässä ja Krista veti letkaa. Annoin ohjeen vanhasta tottumuksesta “mee sellaista reipasta vauhtia”. Tällä kertaa en pysynyt perässä. Minun statit: kokonaisaika 22 minuuttia, keskinopeus 20.0 km/h, keskisyke 133. Maksimizonessa 154-170 bpm olin 8 minuuttia 10 sekunttia. Painoin täysillä, hikoilin hurjasti, mutta vauhtianen saanut. Krista melkein hengästyi. Edellisellä pyörällä tämä olisi ollut Kristalta hitonmoinen suoritus, nyt ei tullut edes kuuma.
Nyt on aika ajaa auto laivaan ja antaa muiden tehdä meidän viimeinen iso siirtymä. Sunnuntaina Suomessa, kotona Turussa valmiina arkeen ja odottamassa ensikesän seikkailuja
Ajoaika: 0 Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 7307 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16
Saavuttuamme Pohjoissaksaan meillä on käsissämme 4 päivää ennen laivaan nousua. Nämä päivät jaoimme kahtia, ensimmäiset kaksi päivää olimme Rostokissa ja loput kaksi päivää olemme Lübeckissä. Kristan pyörän runko antoi periksi lopullisesti reissumme toiseksi viimeisellä viikolla. Takarenkaan akselin kiristykset oli niin rikki, että jos pyörällä jarrutti takapää irtosi kiristyksistä ja alkoi hissukseen työstämään itseään irti. Tästä syystä viimeisen viikon verran hain Veikon autolla.
Taistelusuunnitelma oli yksinkertainen. Rostokissa tehdään tutkimustyötä, testataan ja ihmetellään minkälaisia pyöriä olisi tarjolla. Edellinen kesti 19 vuotta, seuraavan pitäisi kestää enemmän. Rääkkinä pyörällä on armoton päivittäinen 10-40 kilometriä pitkä hyötypyöräily. Satoi lunta, vettä, sekä että tai paistoi sillä mennään välillä kärryä perässä vetäen.
Rostokissa käytiin parissa pyöräliikkeessä, ihmeteltiin saatavilla olevia pyöriä. Liikkeiden välissä etsittiin mitä on saatavilla Suomessa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä kun Rostokin liikkeet oli käyty läpi. Keskiviikkona siirryimme Lübekiin. Täällä oli käsillä vielä kaksi pyöräliikettä. Viimeisestä liikkestä löytyikin yllättäen 4 kandidaattia, joista lopulta saatiin valittua yksi. Vanha pyörä jäi tänne, uusi pakattiin kyytiin. Liikkeiden palvelutaso vaihteli rajusti. Yhdessä oli jopa piirrettyjä lapsille katsottavaksi. Tässä viimeisessä liikkeessä oli tarjolla kiireetöntä henkilökohtaista palvelua. Meillä taisi mennä 45 minuuttia tai runsaasti enemmän siihen, että saatiin asiakaspalvelija. Kaikenkaikkiaan ostokokemus kesti liki kolme tuntia. Hän oli hyvin mukavan, erittäin asiantunteva ja tasaisen rauhallinen ja kiirehtimätön. Ostokokemuksen jälkeen koko miehistö oli aikalailla kuitti. Miehistö tarvitsi nyt suihkun ja teknisellä puolella ongelmia oli pari kappaletta: a) Pöntön kapasiteetti ei riitä perjantai-iltaan saakka b) Juomavesi ei riitä perjantai-iltaan saakka. Ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin päätettiin koittaa Lübeckin ainutta leirintäaluetta, mutta sieltä tuli hylsy. Alue on täysi. Kriisikokouksessa todettiin, että suihku on pakollinen, tekniset ongelmat ei ole vielä tänään kriittisiä. Tehtäväjaoksi sovittiin, Juha huolehtii kaikesta muuta paitsi suihkusta, se on Kristan huoli. Leirintäalue antoi vinkin, missä voisi ehkä tyhjentää & täyttää, joten aloitimme sillä. Vaati vähän selvittämistä, mutta onnistui! Siellä veden tankkaus (100L) maksoi 1 € ja pöntön tyhjennys oli ilmainen. Koska meillä on viime vuodelta tieto hyvästä puskaparkista kaikki asiat on hyvin kunhan päästään suihkuun. Kenttäsuihku on viimeinen kortti Kristalle. Kristan löytämä maauimala oli vielä auki elokuussa ja olimme sisällä runsaat 3 minuuttia ennen kuin lipunmyynti lakkasi. Suihkut olivat lämpimät ja mukavat, allas hyvin kylmä. Niinpä suihkujen jälkeen olimme leikkialueella koko sisäänpääsy rahan (3€+3€+2€) edestä leikkimässä. Paikan sulkeutumisen jälkeen ajoimme tutulle paikalle parkkiin ja totesimme elämän olevan hyvää. Reissukokemus + auton tuunaukset mahdollistaa launtaista perjantaihin autossa asumisen. Tarvitsemme kaksi vessan tyhjennystä ja yhden nestetankkauksen. Majoituskustannukset näinollen siis tälle koko ajalle on … 1+25+15+8 (+8), missä siis suihku on se mistä maksetaan ja siellä kylpylässä siitä maksettiin vähän liikaa turhan pyyhkeiden oston muodossa.
Torstaina ajattelimme turisteroida Lübeckissä. Se, mikä oli ajatuksena viime vuonna. Aamupäivä meni aikuisten omissa toimissa, kukin vuorollaan. Yhdeltä iltapäivällä olimme valmiita hyppäämään pyörien päälle ja matkaamaan kaupunkiin. Kun asiaa ei sen enempää mieti ja lähtee vaan tekemään, niin paljastuu, että pieni mies polkee hyvin 10 kilometriä pyörällä, tallaa kaupungissa aikuisten kanssa usean tunnin, kunhan välillä saa olla olkapäällä ja polkee vielä takaisinkin. Vasta täällä yöparkissa tuli tarkistettua, että pyöräilimme 10 kilometriä suuntaansa. Veikko veti siis yhteensä 20 kilometriä pyörällä, käveli kaupungissa, leikki leikkipuistossa ja oli vielä illalla känkkäilemättä, eli herra ei ollut edes hirvittävän väsynyt. Jonkin verran väsynyt, mikä näkyi kaatuiluna, törmäilynä ja sen sellaisena, mutta ei katki, mikä olisi ollut itkua ja hampaiden kiristystä. Nyt on vanhemmat pykälän ylpeitä pojan kunnosta. 🙂 Illalla autolla kaikkein eniten katki oli allekirjoittanut. Ainut ruoka yhdentoista jälkeen oli kakkukahvit jossain vaiheessa iltapäivää ja autolla nälkä oli kohtuuton. Ähtärissä luettu “pidä parin metrin etäisyys toisiin seuruesiin ja usean metrin etäisyys väsyneisiin perheenisiin” piti kovasti paikkaansa. Vasta kun herra oli ruokittu ja käynyt kenttäsuihkussa oli sivistystä tarjolla. Kenttäsuihku toimi hyvin ja ideani veden lämmittämisestä toimi. Tein litran kiehuvaa vettä, jonka kaadoin ~7 litraan kylmää vettä ja nautin sopivan lämpimästä suihkusta.
Kelit ovat tänä vuonna kohdallaan. Aurinkoa näkyy, pihalla on 20+ astetta lämmintä ja mukavaa. Hiki pukkaa kun kävelee ja kantaa poikaa. Mielenkiintoisesti auton sijainti ja pilvinen taivas aiheuttaa sen, että menetimme 0.1-0.2 volttia akkua torstain aikana. Alkuillasta akku ei ole täysissä kuin Italiassa. Toisaalta tänään latasin läppärin, luurin, kellon, Kristan luurin, 10000 akun sekä langattomat kuulokkeeni, notta paneeli toimittaa sentään jotain. Mennessämme laivaan perjantai yönä, akun täytyy olla täysissä. Sen pitää pitää jääkaappi käynnissä laivareissun verran, koska teemme ruokaostokset täällä. Suomessa mennään suoraan kotiin. Läpystä vaihto kesävuokralaisten kanssa ja purkautuminen taloon. Maanantaina arki jatkuu kuin reissua ei olisi ollutkaan.
Tiimi on hyvässä iskussa yhä, ainut heikkous on yhä lievästi jatkuva vatsavaivani. Mahtava ero viime vuoteen. Huomenna toistetaan tämä päivä ja ajetaan illalla satamaan torkkumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Reissun loppu häämöttää.
Ajoaika: 12h 39min + 3h 49 min Keskikulutus: 11.5 l / 100km Kokonaiskilometrit: 7307 Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 13
Huuuuh! Kaksi kovaa ajopäivää. Tavoitteena oli siirtyä tehokkaati lähelle Travemundea nauttimaan Saksasta ja se saatiin tehtyä.
Veikosta on tullut kova reissaaja. Hän on hyvin yhteistyökykyinen, pyrkii leikkimään meidän kanssa jokaikinen hetki -kuinka lyhyt vain, missä vain, kunhan ollaan edes hetki ajamatta. Ajaessa aika kuluu ottamalla puolentoista tunnin tirsat, katsomalla (kuva)kirjoja, tekemällä tehtäväkirjoja, leikkimällä leluilla ja ihan vaan maisemia katsellen. Suomeen pääsyä odotetaan kovasti.
Sunnuntai alkoi kävelyllä ylös vuorelle. Kävelimme pilvissä sisällä, sen verta korkealla oltiin. Tavoite oli nähdä vesiputous, mutta koska se löytyikin jo parkkipaikalta me kävelimme ylös vuorta tietä pitkin tunnin verran. Luontoreissun jälkeen siirryimme visiitille Slyrssin tislaamoon. Olimme viimeksi siellä 2019. Tuotevalikoima oli laajentunut merkittävästi ja tislaamo oli juuri saanut valmiiksi laajennuksen, joka nelinkertaistaa tuotannon. Maistelu oli ilmaista ja kun jää saatiin rikottua, hyvin, hyvin kattavaa. Jouduin lopettamaan ennen kuin tarjoilu loppui, jotta olisin ajokunnossa järkevään aikaan. Krista ja Veikko tutustuivat tislaamon uuteen ravintolaan maisteluitteni aikana. Krista ajoi meidät syrjemmälle parkkipaikalle kokkailemaan lounaat. Kaupunkiin tutustuminen jäi väliin sateen vuoksi. Hyödynsimme sateen taittamalla etäisyyttä.
Etäisyyttä ei saatu ekana päivänä kovinkaan paljoa tehtyä, sillä matelimme ja seisoimme erinäisissä ruuhkissa liki koko päivän. Valtasimme Carrera-kaistan, sillä 120 km/h oli parhaimmillaankin maksiminopeus. Toinen ajopäivä olikin merkittävästi erilainen nopeuden suhteen – keskinopeus oli yli 110 km/h ja huiput 150km/h pitempiä pätkiä. Auto ei jaksa ylämäissä pitää huippunopeuksia, joten 130-140 km/h oli pääasiallinen ajonopeus.
Kun ajokokemusta ja kykyämme pysyä itsenäisenä vertaa kevääseen näkyy reissaajien kesänmittainen kokemus. 3 päivää ajettuna ja vain vessa tarvitsi tyhjentää, sekin onnistui nopeasti kun oikea paikka löytyi. Vettä, ruokaa, sähköä, vessan kapasiteettia – kaikkea riittää hyvin ja seurueen henki on hyvä. Asuintilan tuulettimet, jotka vetää ilman takatilaan ovat muuttaneet takatilan kuivauskaapiksi. Viime vuonna oli ongelma saada vaatteita kuivattua, nyt ei ole mitään hätään. Tuulettimet päälle ja litimärät vaatteet kuivuu tunneissa. Auton kaikki tuunaukset toimii kuin unelma.
Maanantaina tarvitsimme suihkun. Sunnuntain parkki oli mietitty niin että pääsimme vaivatta kylpylään aamupäivällä. Tämä osoittautui taas mieltä avartavaksi kokemukseksi. Sunnuntai-illan aikana jokin vatsapöpö/ongelma ilmestyi minulle, joka haittasi menoa vahvasti maanantaina. Niinpä täysin vieras kylpyläkulttuuri oli minulle koettelemus, kaiken muun vaivan päälle. Ensimmäinen yllätys oli, että kaikki vesi on suolavettä. Nakuna menevät mummot ja papat eivät olleet yllätys, sillä respa kertoi että nakuna saa mennä. Nuoret eivät nakuilleet, se oli vanhusten juttu. Sitten pyrimme saunaan, niitä täällä on 11 erilaista. Saunassa saimme siellä olevilta ohjeet: saunaan ei saa tulla uikkareilla ja pitää olla peffletti – ok, ok. Tämä on tuttua ja selkeää, mutta meillä on vain meidän pienet reissupyyhkeet. Jos käytämme niitä peffletteinä, on kuivaaminen haastavaa. Ongelma ratkaistiin vuokraamalla pyyhkeet. Ja sitten saunaan! Matkalla saunaosasto läpi, meidät pysäyttää henkilökunnan edustaja. Meiltä puuttuu saunaan oikeuttava rannejutska. Se lisää 15€ per nenä kustannusta. Tässä kohtaa päätimme jättää saunat väliin ja nauttia suolavesialtaista, lopulta suihkuun ja autoon. Aika päästä pohjoiseen. Tällä kertaa ei ollut ruuhkia, etenimme muutamassa tunnissa saman matkan kuin edeltävän päivän mittaisen ajorupeaman aikana ja pääsimme yöpymispaikalle hyvissä ajoin. Tällä kertaa kuski ei nukahtanut pikku matkustajan viereen, heti kun auto pysäytettiin. Vatsavaivat riivaavat sen verta, että ilta meni kirjaa lukiessa sängyssä.
Ajoaika: 6h 38 min Keskikulutus: 10.9 l / 100km Kokonaiskilometrit: 6391 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 11
Kesätalolla alkoi tapahtua heti heräämisen jälkeen. Jumppaa, pyykkiä, aamutoimet, jossain järjesteyksessä Kristan puolesta. Minun puolesta aamiainen, pakkausta, aamutoimet jossain järjestyksessä ja Veikko leikkiä, “ei ole nälkä” ja aamutoimet nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Olimme palauttaneet talon niin hyvin kuin osasimme alkuperäiseen kuntoon puoli yhdeksään mennessä. Olimme valmiita lähtemään. Emme kuitenkaan halunneet lähteä ennen kuin kesätalon omistajat herää ja pääsemme sanomaan kunnolla hyvästit. Suunnitelmissa oli mennä italialaiselle aamiaiselle kahvilaan ja palata sitten katsomaan olisiko he heräänneet. Juuri kun ajattelimme toteuttaa suunnitelman, heidän talossa avattiin ikkunat ja ovet. Niinpä pääsimme sanomaan hyvästit ja vaihtamaan viimeiset näkemykset talosta ja tästä kesästä. Lapset halasivat ja olivat tunteellisella puolella, miehet olivat sopivan suomalaisia – etäisyys oli kaikissa olosuhteissa vähintään metri. Naiset halasivat ja suomalainen mieskin jou.. pääsi halaamaan lapsia, jotka olivat yllättävän tunteellisia meidän poistumisesta.
Alunperäinen suunnitelma oli mennä syömään Pordenoneen Kristan valitsemaan ravintolaan, sitten mennä vuorille yöpymään ja huomenna vaeltamaan aamulla, ennen kuin lähdemme Saksaan. Kristan sai perjantaina salilla kuulla, että siellä on kauhea myrsky tänä viikonloppuna – vaeltelu siellä ei ole ehkä paras idea. Tänään sää ennuste näytti rumalta. Ukkosmyrskyä iltapäivästä eteenpäin, huomenna sataa ehkä vähän, ehkä paljon. Minä heitin, että miten ois jos hyödynnettäisiin huono keli ja lähdettäisiin Slyrsin tislaamolle Saksaan? Se on vaan 4h 15 min täältä. Päästäisiin aloittamaan reissu, eikä tarvisi kykkiä myrskyssä autossa yhtä iltapäivää ja iltaa. Idea sai tuulta alleen ja niin suunnitelmaksi muodostui 1) italiainen aamiainen gluteenittomassa pasteriassa 2) Lounas Kristan haluamassa ravintolassa 3) Pikainen siirtymä Saksaan tislaamon lähelle
Sitä luulisi, että kesän loppupuolella Veikko ei enää kaatuilisi ja siksi hänellä ei tule asvaltti-ihottumaa polviiin, mutta näin ei ilmeisesti ole. Tänäänkin herra on kaatunut ainakin kahdesti oikein kunnolla maahan. Hän nousee ylös, pyyhkii pölyt käsistä ja polvesta on maksimissaan hinkkautunut pikkasen kuollutta ihoa irti, ei tule tippaakaan verta. Näen kaksi mahdollisuutta, A) hän on oppinut kaatumisen jalon taidon ja osaa minimoida oikein kaatumalla vammojen vakavuden ja määrän, tai B) hänen ihonsa alkaa olemaan parkkiintunut polvista ja käsistä, eikä mikään pienen kaatumisen aiheuttama kuluma mene enää läpi ihosta.
Lounaan aikaan kaunis päivä otti jyrkän käännön kohti myrskyä. Salamoita ja runsasta sadetta. Idea Saksaan ajosta tuntui entistä paremmalta. Yhdeltä (13) kun lähdetään, niin siinä kuuden (18) aikaan laitetaan auto parkkiin, leikitään ja nukutaan, koska 18-13 = 5h ja siinä on tauolle marginaalia, vaikka menisi vähän pitkäksi niin klo 19 on ihan hyvä aika olla perillä.
Ajettuamme hurjassa kaatosateessa hyvä hetki, aloimme tutkailemaan sadetutkaa. Kauanko tätä jatkuu? 60-70 km/h on aikalailla maksimit ja pitää ajaa vähän luovasti, sillä lammikot on niin massiivisia että “kuski huomaa” kun osutaan veteen, joten niitä piti väistellä muu liikenne huomioiden. Tutka kertoo, että meneemme sateen kanssa samaan suuntaan aina jonkin verran Itävallan puolelle, sitten se etenee eri suuntaan kuin me.
Ajettuamme kaksi tuntia, 4h 15 min ajomatkasta oli enää 4h jäljellä. Massiivinen sade oli ohi ja matelimme ruuhkassa. Tässä kohtaa Google ehdotti reittimuutosta, jonka otimme, sillä tähän saakka saapumisaika oli lykkääntynyt koko ajan. Uuden reitin kanssa se lyheni 10 minuttia. 4 tuntia startista, kolmannen ajotunnin jälkeen otimme taon jossain Itävaltalaisessa kylässä. Pikku kauppareissu ja jaloittelu, 4 tunnin ja vartin ajomatkasta kun on jäljellä enää 3h 59 min . Siellä juomia valitessa miehet huomasi Leegopussin: poliisivene. Maksaa vain vitosen ja se on tosi siisti poliisivene. “Helpommin saa anteeksi kuin luvan” -mantraa miettien miehet lisäsivät leegopussin ostosten sekaan. Kumpikin halusi sen.
Veikko rakensi leegon omin voimin. Ohjeita tarvittiin ohjevihon taitteluun auki ja aloituspaikan löytämiseen. Loppumatkalla noudatettiin pyhää 2 tuntia kerrallaan periaatetta kirjaimellisesti ja kuski jaloittelikin seuraavan kerran puoli kymmenen aikaan Saksassa.
Tiimi on hyvässä hapessa, innokkaana menossa nukkumaan ja osa jo nukkumassa. Ajoaika aliarvoitiin 50% ja saapumisaika 3-4 tunnilla. Tiesimme, että aikataulut muuttuu sen alussa oleen myrskyn aikana. Se oli niin mahtava, että ajonopeus oli pakko laskea ja halu edetä unohtaa. Olimme jo varautuneet yöpymään Itävallassa leirintäalueella, jos se on mihin energia riittää.
Tämä reitti oli paljon hienompi kuin se Googlen ekaksi antama. Kuski pääsi ajamaan kunnolla. Paljon nousuja, paljon spagettitietä edes takas vuorta ylös ja alas. Krista pääsi jännittämään runsaasti Italian puolella. Kuulemma automme on liian iso niille teille. Itävallan puolella teissä oli kaksi kaistaa ja isot levennykset kääntymisten kohdalla, jonka vuoksi siellä ei jännittänyt yhtään. Kuski oli aidosti yllättynyt jännityksestä. Kumpikin puoli oli mukavaa turvallista ajettavaa, toki Italian puolella oli enemmän “ajamista”, kun piti vähän katsoa että mistä kääntyy ja miten kääntyy ja välillä toivoa ettei kukaan tule kauhean lujaa vastaan, koska kääntyminen omalla kaistalla ei vaan ole mahdollista, menee väistämättä vastaantulijoiden puolelta ihan pikkasen.
Shortsit on vaihtunut farkkuihin. Auringonpaiste sateeseen eikä nukkumaanmentäessä olekaan haasteena se että auto on hiostavan kuuma. Nyt ulkolämpötila kymmeneltä illalla on 11-12 astetta ja yöllä se menee alemmas. Lämppärin testikäynnisty on tehty, makuupussit on kaivettu esiin ja kunnon yöuni odottaa 🙂
Toki, siinä on jotain omanlaatuista, kun pääsee katsomaan metästäjän(?) nylkevän peuraa iltakymmeneltä valojen varassa sateessa. Minkä parkkipaikan Krista meille oikein löysi?!
