perjantai, 2025-06-13
Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2165 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamu starttasi yllättävästi, Krista on kipeä. Jotain vatsahaasteita, ei vaikuta minuun ja Veikkoon. Lopulta aamun säätöjen jälkeen minä ja Veikko menimme päiväkotiin. Minun herääminen aamulla oli todella kankea. Calistenics treenien jäljet tuntuu. Epäilen myös, että kyljessä on hiusmurtumaa tai jotain vastaavaa. Pelkkä Veikon paino rinnan päällä on ongelma, lihasvammat ei mielestäni käyttäydy näin. Saattaapi olla, että joudun tiputtamaan BJJ pois.
Minulla normi työpäivä, Krista lepäili ja minun lähtiessä noutamaan Veikkoa päiväkodista Krista lähti harppuhommiin toiseen kaupunkiin. Observointia ja konservartion kevät konsertti. Poistuessani talosta pääsin näkemään italialaisen postimiehen suorituksen. Olen vakuuttunut siitä, että postin kuljettaminen vaatii tietynlaisen persoonan ja vaikuttaa olevan sama kaikissa maissa.
Vesi on nyt niin iso juttu, että jätskiä ei enää haluta. Tämä tarkoitti sitä, että päiväkodista tultuamme jätskikiskalta lähti kohti kesätaloa vain yksi jätskiannos ja sekin ison miehen kädessä. Kesätalolla uikkarit päälle, aurinkorasvaa heti kättelyyn ja altaaseen. Altaassa ja sen ympärillä menikin suurin osa päivästä siitä eteenpäin.
Tänään Veikko puhui minulle toistamiseen italiaa ja välillä hänen puhe on sekotelma kahta kieltä, jotain mitä nähtiin viime kesänä vasta aivan reissun loppupuolella. Alan olemaan hyvin toiveikas. Omakin italiani kehittyy koittaessani keskustella lasten kanssa. Se on kökköä, mallliin Krista 2017, mutta alan saamaan yksinkertaisia viestejä läpi ja toisinpäin. Ehkä avain minun kielelliseen oppimiseen on lapset ja vesisota. Vesisota tänään oli 3 vs 1. Isäntäperheen kaikki kolme lasta taistelivat minua vastaan. Ikä tuo mukanaan oveluutta ja oivalluksia. Nuorin ei osaa vielä hakea suojaa, toiseksi nuorin hakee suojaa esimerkin nähtyään, vanhin – se keksi sukeltaa kellukesuojieni alle ja nostaa vain pyssyn veden pinnasta läpi ja kasteli minut ilman, että pystyin ampumaan merkityksellisesti takaisin. BRAVO! Veikon kanssa teimme ensiyrityksiä mennä pinnan alle, vielä ei löytynyt uskallusta, mutta yritystä oli jo merkittävästi.
Kuudelta torilla piti alkaa joku lastenjuhlajuttu. Kävimme Veikon kanssa siellä vähän vajaa seitsemän. Siellä ei ollut yhtään lasta. Ihmettelin vähän kylttejä ja päädyin siihen, että tämä on jokin rotarijutun kaltainen homma, jossa kerätään rahaa orpojen lapsien hoitamiseen Afrikassa. Ainakin kylteissä oli niistä ja teema kolmessa kojussa oli afrikkalainen. En saanut tapahtumasta yhtään kiinni, mikään ei tuntunut sopivan meidän kahden tekemisiin, niinpä palasimme kesätalolle ja vesialtaaseen.
Altaasta suihkuun, iltatoimiin, kirjan luku ja lyhty sammuu. Pieni mies on joka päivä aivan valmis nukkumaan kun se hetki tulee. Hän ei sitä itse myönnä, mutta hän sammahtaa minuuteissa sänkyyn. Uusi kieli, uusi paikka, eikä enää päiväunia näkyy. Herra on väsynyt tai yliväsynyt illan viimeisen tunnin. Toisaalta, yö pysyy yhä siinä 11 tunnissa, eikä pitene.
Kello on yhdeksän, Kristakin on takaisin talolla ja jo nukkumassa. Minunkin lienee hyvä hiipiä sinne nukkumaan. Lihaksen kaipaa lepoa.
