perjantai, 2025-05-30
Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1944 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Yö oli vielä katkonaisempi kuin mikään yö tähän mennessä. Useita heräämisiä, tällä kertaa joskus kahden aikaan yöllä herran siirtyi vierestäni omaan sänkyynsä, kerrossängyn yläsängylle ja mutisi jotain äidistä.
Kun vihdoin oli heräämisen aika, siinä kuudelta, herra aloitti “Mun mahaan sattuu koko päivän, niin mun ei tarvi mennä päiväkotiin. Katson kotona ohjelmia. ” Päätin olla vastaamatta tuohon. Seuraavat puolituntia minun valmistella aamiaista herra koitti merkittävän määrän erilaisia variaatioita samasta teemasta. “Minulla on paljon pieniä haavoja, niin ei tarvi mennä….”, “Minulla on alaselkä kipeä, niin ei tarvi mennä…” Ruokailun aikana kaikki tuollaiset loppuivat ja kun kysyn sattuuko mahaan, vastaus oli ei. Hienoa!
Päiväkotiin meno meni taas samalla tapaa, juosten sisään ja minulle ei sanota edes moi, moi. Olen OK tämän kanssa. Tämä on merkittävästi parempi kuin pitkät väännöt ja itkut.
Kummallakin meni päivä omalla rutiinillaan. Noutoaika oli vähän yli kolmen, jonka jälkeen alkoi reissuun pakkaaminen. Tämä viikonloppu on testejä, testejä, testejä. Saan säätää rauhassa, sillä herra ei -toistaiseksi- tästä hermostu. Tein ruokapreppia enemmän kuin kaikkina näinä vuosina tätä ennen. Kun olimme kahdestaan, tärkeintä oli päästä liikkeelle ASAP. Ruuan ja muut asiat saa sevittyä siellä matkalla. Nyt kun olemme kolmestaan, matkalla pitää kaiken olla mahdollisimman rentoa. Ruuanlaittoa saa helpotettua paljon preppaamalla, joten prepataan. Tulen testaamaan kuinka paljon kannattaa prepata. Tällä kertaa kaikki on valmiiksi mitattuina annoksina minigrip -pusseissa. Kiehauta vesi, lisää pussin sisältö.
Aurinkopaneeli on toiminut halutulla tavalla. Hupiakku ja starttiakku kumpikin kellui maksimijännitteessä. Hupiakku 13.0 – 13.1V ja starttiakku 12.8 – 12.9V. Auto “levätessään” lataa kaiken tappiin, eli tämä osa ainakin toimii. Suomikokeilun pohjalta tiesin, että näin käy, mutta on eri asia tietää ja sitten nähdä se käytännössä. Nyt on edessä seuraava “aito” viikonlopun stressitesti. Akun pitäisi heittämällä riittää.
Sain pakattua auton rennosti, ehdimme vähän leikkimään vesipyssyillä ja klo 18 oli startti. Hieman visioitua myöhemmin, mutta ei mitenkään pahasti. Olimme skipanneet kaiken ruokailun, joten ajattelin, että eka paikka olisi mäkkäri, josta safkat nassuun ja sitten leirintäpaikallemme. Pieni herra halusi omat kuulokkeet päähän ja hevisaurusta korville. “Nukun pikkasen”. Ajoin 3 minuuttia, lähimmälle bensa-asemalle ja kun sammutin auton, takapenkiltä kuuluu tuskastunut ja vähän itkuinen “EMMÄÄ EHTINYT VIELÄ NUKKUMAAN!” Musiikki tauolle sen verta, että ja kerron herralle meneväni tankkaamaan, kohta mennään taas. Noin 20 minuuttia myöhemmin olimme mäkkärillä ja takapenkillä nukkui pieni mies, joka ei herännyt kevyeen ravisteluun. Niinpä ostin itselleni ruuat ja söin ne autossa. Tämä mäkkäri oli jättimäisen ostoskeskushärdellin yksi osa-alue. Näin tänne tultaessa MediaWorldin, jota Googlen mukaan ei ollut lähimaillakaan tätä aluetta. Itaaaaalia… Jouduin käyttämään navigointia, jotta pääsin mäkkäriltä sinne. Reitti vaati 4 liikenneympyrää, pari hyvin hämärää “takakautta” siirtymää ennen kuin olin paikalla. Ostin USB-C “matkatelakan”, jotta läppäreiden vaihto olisi näppärempää.
Sitten alkoi tunnin ajo kohti Citta di Caorlea. Ajaminen oli rentoa ja mukavaa, ehkä täällä pohjoisessa Italiassa ajetaan järkevämmin kuin Sardiniassa, Kristakin kommentoi siitä kun oli viimeksi mukana. Matkalla tein yhden virhekäännöksen liikenneympyrässä, käännyin yhden liian aikaisin. Ei hätää! Google reititti uudelleen, parin minuutin muutos saapumisaikaan. Aloin ajamaan läpi selvästi “vanhaa kaupunkia”, tiet olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Ajattelin, että olipas kiva sattuma. Tosi näppärä bonus, kunnes tuli alueelta poistumisen kohdalle. Holvikaari, yhden kaistan levyinen ja maksimikorkeusmerkki 2.5 metriä. Tämä auto tarvii 2.6, varman päälle 2.7 metriä. Toi portti on ainut tie pois tai sitten pakitan ehkä kilsan verran, tätä auto ei saa käännettyä…. Pysäytin hyvissä ajoin ja arvioin tilannetta, pienempi auto meni portista läpi. Se oli hyvin kaareva rakenteeltaan ja huippukohta oli selvästi yli 3 metrin, ainakin – ihan varmasti. Kaaren reunat voisi olla siellä 2.5 metrin korkeudessa, ja tää auto on kapeampi kuin se tie, ainakin 40 senttiä kapeampi. Kaari voisi olla riittävästi… Niinpä kieli keskellä suuta, ykkösvaihteella ryömien, kunnon jonon taakse keräten lähdin etenemään tuosta kaupungin muurin portista läpi. Riemukseni tulimme ehjänä läpi! Kilsa kaksi eteenpäin ja ajoimme joen/kanaalin reunaa, joka oli maansortumien vuoksi usein yhden kaistan levyinen, mutta liikenne oli kaksisuuntaista. Onneksi pikkuautot ymmärsi vetää kaikille mahdollisille levennyksille ja päästää ison kamelin läpi. Ei edes jännittänyt ajella.
Olimme perillä täällä Citta di Caorleossa ennen kahdeksaa, olin hyvässä hapessa huolimatta noista koettelemuksista. Itseasiassa ne piristi! Otin ne mukavasti vastaan. Täällä Caorleonessa ongelma oli se, että Google kertoi liikenneympyrässä “olette perillä”. Liikenneympyrä ei ollut se ilmainen autoparkki, jota olin ajatellut. Kylmän rauhallisesti ajoin ulos ympyrästä ja poikkesin ekan ravintolan pihaan. Kartan katsomista ja parkkipaikan bongaus. Se on ihan lähellä, pari liikenneympyrää ja olen perillä.
Täällä virittelin auton kuntoon. Sängyn jäähdyttäminen kivaan lämpötilaan on eka haaste. Tuuletisettini huutamaan ja tekemään parhaansa. 6x 12 cm tuuletin sai tulosta aikaiseksi. Auto oli nukuttavisa lämpötiloissa yhdeksän aikaan. Tuota saa kyllä säätää hieman, mutta tulosta näyttää tulevan. Onneksi Krista ei ole mukana kärsimässä säätämistäni.
Veikko, Veikko taasen heräsi kun olin saanut sängyn levitettyä. Herraa ei luonnollisesti enää nukuttanut. Luimme kirjaa, kuuntelimme Queenia ja sitten tulikin nälkä. Mäkkäriraneja ja porkkana oli illan ruoka. Samalla soitettiin videopuhelu äidille. Ruokailun jälkeen, kesken puhelun herra kiipesi sänkyyn ja alkoi tuhistelemaan.
Kello on puoli yksitoista. Olen kävellyt alueella, katsellut hieman paikkoja. Jäähdytellyt autoa. Todennut, että toistaiseksi ainakin, kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväinen että lähdimme liikkeelle. Ajo oli nautittavaa, yöksi asettautuminen oli nautittavaa, oli kiva päästä puhumaan Kristan kanssa. Kaikin puolin, toistaiseksi näyttää hyvältä. Josko nyt saisi hyvän yön?
