keskiviikko, 2025-05-28
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1870 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Just the two of us
We can make it if we try
Just the two of us
(Just the two of us)
Just the two of us
Building castles in the sand
Just the two of us
You and I
Ensimmäinen yö ilman äitä oli tiukempi kuin kumpikaan miehistä osasi odottaa. Kahden jälkeen yöllä tehtiin nukkumiseen liittyviä uudelleen järjestelyjä painajaisten vuoksi ja jossain viiden aikaan isää potkittiin kuin Van Dammen elokuvien pahiksia.
Aamu eteni kuitenkin normaalisti, suomalaisen arjen mukaan. Puuroa ja kananmunia, leegoleikkejä ja matka päiväkotiin. Pieni vastarinta, kuten Suomessakin, tuli kun hälytys lähti soimaan päiväkotiin siirtymisestä. Herralla on nälkä! Niinpä matka päiväkodille meni porkkanaa ja sitten banaania mussuttaessa. Kun me kaksi etenemme, reitti ei ole välttämättä suorin, eikä matkaajat pysy tiellä. Vähintä mitä tehdään on tasapainoillaan rotvallin reunalla, mutta tänään päiväkotiin mentäessä edettiin … kävelytien vieressä olevan betoniaidan päällä. Päiväkotiin meno seurasi myös suomalaista kaavaa, isälle ei sanota edes moro, vaan päiväkotiin juostaan sisään huutaen jotain tärkeää. Tällä kertaa se oli “carota, carota!”
Paluumatkan väsyttelin sormia sormipuristimen kanssa. Tuntuu hassulta kuinka hemmetisti tekemistä on pitää kättä puristettuna kiinni niin paljon ja kauan kun pystyy. Se vaan vie hirvittävästi ajatusvoimaa.
Työpäivän jälkeen noudin pienen herran. Vieläkään en päässyt juttelemään päiväkodin hoitajien kanssa. “Veikko, papaa!”. Veikko kun kirmasi vauhdilla päin ja nostettiin ilmaan jolloin hoitajalta tuli taas peukkua etäältä. OK. OK. Tässä on kaava muodostumassa. Huomenna viiton tjsp. Koska aurinkopaistaa, iltapäivän agenda oli yksinkertainen: jädeä naamaan ja kaupunkiin tutustumaan hieman. Aika moni muukin lapsi+aikuinen oli samalla jätskikiskalla nauttimassa jädestä. Veikko osoitteli useamman päiväkotikaverin.
Tutustuimme kaupunkiin, pienempi meistä käveli aitojen päällä ja lopulta palasimme kesätalolle. Pihalla oli hiiri selvästi näkyvillä. Se merkkaa, että se on kuolemassa ja se tietää sen. Veikkoa ohjeistettiin pysymään eläimestä kaukana ja asiaa käsiteltiin jonkin verran. Myöhemmin päivällä saimme kuulla, että isännillämme on hiiriongelma ja tämän hetken ratkaisu muodostuu myrkyttämisestä. Emäntä oli koittanut siirtää hiirtä johonkin muualle kuolemaan, mutta oli saanut puraisun palkinnokseen. Onneksi hanskat oli ollut kädessä, joten iho ei ollut rikkoutunut.
Tänään emme saaneet vesisotaa aikaiseksi. Ehdimme testailemaan eri aseiden kyvykkyyksiä, mutta emme sotimaan. Illalla oli Krav Maga Turku ryn vuosikokous, joten pieni mies pääsi nauttimaan italiaisista lastenohjelmakanavasta. Pipsaa, karhua ja pikku tyttöä ainakin, mahdollisesti jotain muuta.
Ilta pakettiin normaalisti. Toivottavasti tämä yö menee hieman rauhallisemmin. Käytämme alusta saakka vaihtoehtoista nukkumajärjestelyä, jotta ei tarvi yöllä vaihtaa sänkyjä.
Krista on turvallisesti perillä Cagliarissa, samoilla nurkilla missä olimme viime vuonna. Kaikki siellä hyvin ja maiset, kaupat ja päivän ohjelma on vanhaa tuttua. Vähän karehdittaa, Cagliarista jäi hyvä muistot, sinne voisi palata itsekin.
So gorgeous.