tiistai, 2025-05-27
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1870 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamulla meitä oli vielä kolme ja normaalien aamutoimien jälkeen vanhemmat koitti selvittää, että miten ihmeessä pyykkiä saadaan kuivattua. Ilmankosteus makuuhuoneessa on 80% ja keittiössä 78%. Mikään ei kuivu juuri. Aamulla ei satanut, joten pyykkiteline kuljetettiin kolmeen pekkaan ulos. Pienien kantaja joutui luovuttamaan auttamisen kanssa joka oviaukossa, mutta muuten oli mukana antamassa merkittävää panosta.
Luulin, että käytämme hajustamatonta pesuainetta, mutta pyykkimme tuoksuu merkittävästi jollekin kukkaiselle. Ajattelin kysyä Kristalta, että mitä jämäpesuainetta reissupesuaine on kun siinä on kerrat hajusteet mukana. Paljastui, että meillä on hajustamatonta pesuainetta. Tuoksu tulee ilmeisesti pesukoneista, sillä mikään meidän laittama asia ei sitä tuo.
Tämä, päivä nro 6 italiassa, oli se päivä kun Veikko käytti spontaanisti italiaa. Hän kävellesä päiväkotiin sanoi tuntemattomalle naiselle “Come ti chiami?” ja hänen nimen kuultuaan vastasi “Lui e Veikko”. Eka lause on 100% oikein oikein, jälkimmäinen on hieman väärin, kun esitellään itseään (hän on Veikko). Veikkaamme, että lause on päiväkodista opittu, kun häntä esitellään muille.
Iltapäivällä oli se hetki kun Krista lähti omalle seikkailuilleen Cagliarin lämpöön. Vähän jälkeen kolmen iltapäivällä alkoi härkäparin arki. Tämä maa on monessa mielessä perinteisempi, mikä näkyy juuri “käteinen on kuningas”, harja&moppi -ratkaisuissa ja siinä että kun mies hakee lapsen päiväkodista hänelle näytetään peukkua ja päivän purku oli siinä, muksu on isän sylissä – saa poistua. Kristan hakiessa päivän ohjelmasta kerrotaan, ihan niin kuin Suomessa. Minun piti selvittää ruokailusta juttuja, mutta etäpeukun jälkeen hoitaja lähti jo, joten jäi tällä kertaa kysymättä. Huomenna osaan vaatia keskustelua pykälän verran enemmän.
Miesten ilta. Mitäs siihen kuuluu? Talon siivoamista hieman, vesipyssysotaa naapurien kanssa, kuralammileikkejä hiekkalaatikossa naapurin lasten kanssa, kirjojen lukemista sekä vesipyssyarsenaalin hankinta.
Illan päätteeksi, kun leikit olivat rauhoittuneet ja oli syöty hieman lähdimme CONADin asekaupoille. Veikolle matkamusaa. Haastena oli se että hänelle ei ole kypärän kanssa toimivia kuulokkeita, joten minun miniolkalaukkuun Flip 4 ja varaluuri ja se kiinni hänen sarviin. Soittolista oli pelkästään hevisaurusta. Veikon pyörä kiinni Followmehin, herra pyörälleen ja menoksi. Saimme paljon hymyileviä katseita pyöräillessäme kaupungin läpi. Pieni herra näet osaa sanoja jonkin verran Hevisauruksen kappaleisiin, ja kokee tarvetta “laulaa” todella lujaa kaikissa hyvissä kohdissa. “TAIVAS RÄJÄHTÄÄÄÄÄÄ RIFFI RAFFI tulivuoren reunalla” … “TILLILIHAAAA” … “HARRI HYLJE ON ILOINEN”… “MERELLÄ SEILAAAAAAA” ja niin edelleen.
Päästyämme ulos kaupungista pyörätielle isä sai koneensa käyntiin. Hapenottokyvyn rajoille, vaihde yksi kerrallaan isommalle kunnes loppui vaihteet kesken ja etenimme yli 30 km/h. Opettelimme painon avulla kääntämistä, jotta saamme pidettyä vauhdin mutkissa. Veikko pysyi hyvin kyydissä ja hoilasi kappaleitaan. Yli puolen välin kuuluu todella kovaa huutoa takapenkiltä, mahdollisesti jonkin töyssyn jälkeen. “KENKÄ, KENKÄÄÄÄ” ei kuulostanut tutuilta laulun sanoilta, joten pysäytin ja tarkistin. Herralta oli tippunut kenkä! Suattaapi olla, että siellä on kikkailtu jotain, muuten en oikein keksi miten kengän saa tiputettua, kun se on vielä tarralla kiinni… Paluumatka oli hieman hitaampi ja täynnä pyssyjen käytön, jakamisen ja antamisen suunnittelua. Vain “TILLILIHAA”, “TAIVAS RÄJÄHTÄÄÄÄ” hoilattiin suunnittelujen lomassa.
CONADista saatiin 6 uutta pyssyä, joita testattiin käyttökelpoisuuden suhteen illalla ennen kuin pystyttiin siirtymään iltatoimiin. Isommalle miehelle vähän leffaa, blogausta ja on aika siirtyä nukkumaan.
