lauantai, 2025-05-24
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/a l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1764 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aikaiset aamut, sopeutuminen induktiohellaan, lauantaiaamun disco pienen herran pyynnöstä. Hän on tätä visioinut jo pitkään ajomatkan tänne etelään. Diskossa soitetaan Hevisaurusta, Aarne Alligaattoria, vanhoja lasten lauluja, Fröbelin palikoita. Tämä oli poikien ohjelma, naiset valmistautuivat tulevaan tenttiin.
Discon jälkeen oli aika lähte nauttimaan auringonpaisteesta ja tutustua viereeseen isompaan kaupunkiin Bordenoneen. Samalla reissulla piti teettä valokuvakaapissa (miksi niitä oikein kutsutaan) kuvia Veikosta, jotta niitä voidaan käyttää päiväkodissa. Täällä teknologian ihmemaassa noita valokuvauspaikkoja on paljon. En ymmärrä niiden tarvetta, mutta OK. Sillä saatiin herrasta kuvat päiväkotia varten.
Meillä on tänä kesänä kaksi eri ratkaisua pienimmän herran kuljettamiseen aikuisten vauhtia. Minulla on FollowMe tandem järjestelmä ja äidin pyörässä on yhä Thulen peräkärryn koukku. Näitä kahta ei saa yhtä aikaa kiinni pyörään.
Mennään viiletimme vauhdilla Pordenoneen pojat tandemmoodissa. Tästä tuli palautetta kummallekin.
- Vauhti saa olla kova, se on OK
- Kuskin tulisi välttää nopeita käännöksiä, sillä takana oleva pyörä saranoinnin vuoksi käyttäytyy enemmän kuin peräkärry kuin tandemin takaistuin.
- Takapenkkiläinen ei saa harjoitella temppuja, kuten seisomista, yhdellä kädellä “ajoa”, jalkojen kanssa kikkailua….
Otimme palautteen vastaan ja pyrimme toimimaan ohjeiden mukaan.
Täällä nuo vuoret näkyy koko ajan sivussa. Keli on yllättävän kylmä. Saimme kuulla, että toissapäivänä vuorilla oli satanut lunta, mitä ei tapahdu normaalisti tähän aikaan vuodesta. Olen talon sisällä pitkähihaisessa, en ole varustautunut pitkittyneeseen viileään lämpötilaan – tukevammat vaatteet jäi Suomeen, koska olemme ~2000 kilometriä etelämpänä. Täällä on lämmin! Niin mulle luvattiin! Vuorista piti sanomani, että välillä sekoitan ne ja sadepilvet. “Oho ompas tummaa!” “Eiku, toi on vuori, pilvissä oleva vuori”
Bordenonessa pieni museokäynti, pitkähihainen päälle, lounasta, toritapahtuman ihmettelyä ja pyöräily takaisin kesätalolle.
Kesätalolla aikuiset otti 45 minuutin tirsat, kun taas nuorin nykyään skippaa unet. Minä nukahdin liian pitkäksi aikaa ja jatkoin nukkumista vielä tunnin muiden poistuessa lasten konserttiin.
Lastenkonsertteja suunnitelleena ja vetäneenä veteraanina arvon opettajamme oletti italailaisen lasten konsertin kestävään saman verran kuin suomalaisen, eli max 45 minuuttia. Ei se ihan kauheasti ollut pieleen arvattu. Italiainen versio kesti 2 tuntia. Siinä missä meillä ollaan hiljaa ja kaikki läsnä alusta loppuun ellei ole jotain tosi hyvää syytä, täällä ei. Siellä pikkasen puhellaan koko ajan, myöhemmin esiintyvät saapuu paikalle vähän myöhemmin jnpp. Pieni sankari jaksoi seurata koko konsertin, koska ei tarvinnut jäpittää, sai kysellä, sai hortoilla.
Talolla taasen on naputeltu tekoälyjärjestelmien kanssa. Valmistelen offline pakettia, niin että laivalla tai huonon nettiyhteyden äärellä minulla on edes vaatimaton valikoima apureita käytössä.
Kuinka lämmin täällä onkaan? Kello on puoli kymmenen ja Krista kysyi voisinko laittaa lämpöpumpun päälle makkariin. Niin lämmin täällä on.