Monday, 2025-05-19
Ajoaika: 6 h 49 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1675 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
HA! Onnistuinpas statistiikan kanssa! 22:09 …. Pentele täällä on kuuma …
The White man started on his laptop. “Where shall I begin, please your Majesty?’ he asked.” Begin at the beginning,’ the King said gravely, `and go on till you come to the end: then stop.
Heräsimme aamulla hieman ennen kuutta, koska yksi tiimistä on erityisen aaamuvirkku. Kuudleta ylös, ruuanlaitto – oikein arvattu – leikkipuisto, kauppareissu(!) ja liikkeellelähtö 8.00.
Glissandon harppukaupassa olimme hieman ennen 8.30ntä. Naisosasto lähti harppukauppaan ja miesosasto aloitti intensiivisen autoleikin auton sisällä. Tälle operaatiolle annettiin 30 minuuttia aikaa. Eeppisen autoleikin jälkeen oli aika kriittiselle valinnalle
jätskiä vai leikkipuisto?
Useiden millisekunttien miettimisen jälkeen miehistä nuorin päätti jätskin. Päätöksen jälkeen alkoi testi, jonka ainut tarkoitus oli vastata kysymykseen, “Onko meillä 100% toiminnallisuus, myös kun liikumme harpun kanssa?”. Niinpä miehistä vanhin alkoi purkamaan pyöriä ulos autosta. Kiitos nerokkaan pakkaamisen ja tinkimättömän tuunauksen, vain yhtä laukkua siirtämällä oli mahdollista purkaa autosta pihalle kaksi pyörää.
Pyörät laitettiin yhteen FollowMe! – vetojärjestelmällä ja miehet lähtivät matkaan. Kohteena oli oletettu kahvila. Takaa raportointiin, että pyörä pysyy suorassa parinkin mutkan jälkeen. Tämä on merkittävä ero TrailAngel -nimiseen vetoaisaan, jota ei saatu toimimaan koskaan kunnolla. Kahvila ei ollutkaan kahvila, se oli paahtamo(?), jossa myytiin kahvia jauhettuna. Korjaavien liikkeiden kautta päädyimme huoltoasemalle, josta saimme jätskit. Elämä oli hyvää.
Jätskien jälkeen oli aika palata autolle, syödä lounas ja valmistautua päivän runttaukseen. Tavoite on >600 km, niin että päädymme Italian puolelle yöpymään. Kakkosstartti tapahtui 11:30 sovitusti. Lähdimme ajamaan kohti Italiaa.
Koska seurue on kohtuu rennossa tilassa, pää toimii ja kokemus näkyy. Mies, joka ei kieliä juuri hallitse teki tankkausoperaation 100% Saksaksi. Sattumalta olin tankkaamassa tankilla 5, jonka tiedän olevan “fympfh” tjsp. Tätä hokien työstin tien kassalle ja nappasin mukaan yhden valkosuklaa Twixin.
“Hallo!”, twix tiskille, “und fymph”
Myyjä vastaa takaisin Saksaksi ja ymmärrän, että hän kysyy laitetaanko samaan laskuun.
“Ja”
“Mit carte?” (tjsp)
“Ja, mit carte” (tjsp) pin koodi
“Tack, tyssss” (tjsp)
“Tyss”
Ja äijänä ulos paikalta. Hitto, että on hyvä mieli.
Tiedän, tiedän, ajattelin että menen max 130 km/h tänä kesänä, koska aurinkopaneeli, mutta olimme olleet ruuhkassa varmaan puoli tuntia ja Ferrari ilmestyi viereiselle kaistalle. Kaunis keltainen Ferrari kultaisella äänellä pöristeli vieressä ja sitten työmaa päättyi ja tuli ne kolme kaunista viivaa. Ferrasi lähti kuin rusakko levosta ja jäi heti muiden kiihdyttävien autojen taakse jumiin. Minäkin löin lapun tiskiin ja Ferraria ihaillen vahingosas kiskasin Reissurakettimme 144 km/h. Hokasin jossain kohtaa vilaista nopeusmittaria ja tajusin ajonopeuteni. Saksassa, moottoritiellä, useita tunteja, ja 130 km/h on sellainen normaalivauhti, kaikki muutkin menee lujaa ja suhteelinen nopeus toisiin – poikkeuksia lukuunottamatta – on usein vain 1-20 km/h. Siinä vauhdissa operointi tuntuu normaalilta, kaistoja vaihdetaan, perseessä roikutaan, väistellään sen isommin tiedostamatta sitä nopeutta missä operoidaan. Onko tämä stressitöntä? – Ei ainakaan kuskin kainaloiden märkyyden pohjalta, mutta kivaa se on.
2 h ja tauko -taktiikalla etenimme liki 7 tuntia tänään. Leikkipuistoa joka välissä kun mahdollista, autossa leikkimistä jos puistoa ei saatu ja täällä ollaan…. Italiassa, jossain. Pienin reissaaja menetti hermonsa vain kerran ja sekin saatiin taltutettua minuuteissa laittamalla Pipsapossu äänikirja päälle. 25 minuuttia Pipsaa ja taas pystyttiin menemään kahden tunnin siivu moottoritietä.
Alpit on eeppiset, maisemat on mahtavat ja piru vie täällä on kuuma, vaikka viime kesästä tiedän, että ei tämä vielä ole kuumaa. Menee vain hetki, että pohjoisen viileään tottunut keho alkaa taas sietää tätä kuumuutta.
