Ajoaika: 2h 15 min Keskikulutus: 11.9 l / 100km Kokonaiskilometrit: 6659 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 18
Uuuh mikä loppureissu. Minä tulin uudestaan kipeäksi tai edellinen pöpö ei lähtenytkään. Olen Veikon kanssa nyt kaksi viikkoa taistellut jonkun taudin tai toisen kanssa. Välillä saamme hyvän yön, välillä yöt menee katkonaisiksi.
Pysyimme parkissa Lübeckissä samassa paikassa pari päivää – Kristalta jälleen loistava löytö. Tiimin tehojen ollessa liki nolla Lübeck jäi “täysin tutkimatta”. Torstaina olimme vielä jonkinlaisessa kunnossa joukkona, joten kaivoimme pyörät esiin ja kävimme ostoksilla sekä syömässä kaupungilla. Veikko halusi pienen kuvaussession auton luona, joten päivän kuvasarja muodostuu herran toivomista kuvista.
Torstain ja perjantain välisenä yönä minä sairastuin taas lisää ja perjantaina oli aivan murhaava, tätä kirjoittaessani lauantai-aamuna, olen vieläkin hyvin kipeä. Perjantaina meno lautalle onnistui paremmin kuin viime vuonna. Kaikki nukkuivat autossa, osa paremmin kuin toiset ja saimme huoneen heti kun pääsimme laivaan joskus yhden jälkeen yöllä. Minä taistelin kovasti itseni kanssa, käynkö sataman kaupassa vai en? Lopulta laahustin sataman kauppaan ostamaan reissun viskejä. Sikäli en osta niitä nyt, en osta liitä lainkaan…
Yöllä edessä oli viimeinen iso siirtymä laivalla. Laivasiirtymän aikana arki lienee leikkipaikkaa, saunaa, pelejä ja kirjoja sen verta kun kuntoa riittää. Laivaosuus oli minun osalta kipeänä hytissä makaamista ja keuhkojen ulos rykimistä. Ruokailu oli yhtä tuskaa, sillä kurkku oli turvonnut ja nieleminen sattui. Ruokailun jälkeen aina nukahdin, aivan voimat loppu. Lauantaina hyvänä hetkenä kävin laivan kaupassa ja bongasin hyllyllisen sherryviskejä – kaikki suosikkini, joten löin rahani kiinni ja raahasin viskit hyttiin. Krista ja Veikko olivat leikkipaikalla ja hytissä – laivassa ei juuri muita paikkoja ole. Minä kävin Veikon kanssa saunassa, mikä paransi omaa vointiani tilapäisesti. Lauantaina merellä ei ollut nettiä joten se osa mitä blogista sain kirjoitettua jäi koneen levylle makaamaan.
Sunnuntaina aamupäivän olin hyvässä hapessa ja ajoin meidät talolle saakka. Talo oli hyvässä kunnossa! Purkaessani autoa minun tehot loppuivat ihan täysin ja mies hyytyi “lopullisesti”. Paluunjälkeinen viikko on mennyt sairastellessa niin tehokkaasti, että edes blogia en saanut saatettua loppuun.
Olemme siis onnellisesti Turussa taas. Reissaamisessa ei ole enää kyse siitä haluammeko, minne menemme ja milloin vaan siitä, miten tehdään tästä upeampaa. Ymmärrys on ollut koko ajan, että kesän 2025 olemme taas Italiassa. Nyt on ~9 kk aikaa valmistautua siihen 🙂
Ajoaika: 3h 28 min Keskikulutus: 10.4 l / 100km Kokonaiskilometrit: 6444 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 14
Kohtuu lämmin yö ja pari herääämistä, mutta ei mitään mahdotonta. Tiimissä alkaa näkymään arjen pikku haasteiden kuorma ja ajopäivät. Päivän suunnitelma on selkeä, siirrytään Lübeckiin ja siellä mennään lääkärille. Lübeck on viimeinen iso kaupunki ennen Travemundea, joten olemme siellä sopivan likellä viimeistä maalia ja varapäivien kera, sikäli jotain isompaa häiriötä tulee autoon.
Aloitimme aamun kenttäsuihkulla aikuisille. Tiesimme, että se pitää tehdä aamulla, sikäli haluaa mitään rauhanomaista tunnelmaa suihkuun. Auto oli sijoitettu optimaalisesti, suihkuvesi oli yön aikana jäähtynyt piristäväksi ja ei muuta kuin nautiskelemaan … aamulenkkeilijöistä. Tervehdimme pappaa, kyllä Suomesta olemme. Auton takana tapahtui jännittävää suihkuttelua ja etupuolella ihmisliikenne kasvoi tasaiseen tahtiin. Tällainen suihkuttelu ei ole kaikille, eikä hermoheikoille 🙂
Suihkun raikkaina lähdimme matkaan. Lisää vettä ja vessan välityhjennys, niin voimme jatkaa vailla mitään palveluita puskaparkissa. Moottoritien varsilla on erittäin utilitäärisiä vessoja, missä on parhaassa tapauksessa ulkopuolella vesihana tai vähintään sisällä vesihana mistä saa vettä. Rekkamiehet tankkailevat näistä omia vesiään, niin mekin. Vessat näissä paikoissa on teräsihmeitä ja joskus hyvin puhtaita, joskus sitä luokkaa mitä voi tienvarsivessalta odottaa. Kolmannen vessapysähdyksen kohdalla löysimme paikan missä tuomitsin vessan välityhjennyksen aiheuttavan potentiaalisen hajuhaitan olevan merkityksetön :-I. Kemiallisenvessan tyhjennys ja olemme kykeneviä palaamaan Suomeen saakka ilman palveluita.
Krista oli selvittänyt sairaalan, joten sinne siis. Sairaalan parkkkipaikka oli haasteellinen autollemme. Se ei yksinkertaisesti mahtunut parkkiruutuun ja vei merkittävästi tilaa. Parkkipaikalla lounas ja sisään. Olimme valmistautuneet tuntien odotukseen, vaan ei hätiä mitiä, täältä meidät passitettiin heti seuraavaan sairaalaan. Tässä sairaalassa ei käsitellä lainkaan lapsia. Saimme yliopistollisen sairaalan tiedot, joten sinne. Tämän sairaalan parkkipaikasta emme päässeet koskaan oikein selvyyteen. Selvästi emme ole haikaraosastoa, joten niille 5 paikalla ei… sen jälkeen ajoimmekin 3-4 minuuttia tietä eteenpäin ennen kuin löysimme parkkipaikan. Auto oli 10-15 minuutin kävelymatkan päässä lasten osastosta. Tämä kampus on melkoisen kokoinen :-O. Jälleen kerran olimme varautuneet odottamaan pitkään. Täällä mennään tulo- & kiirellisyysjärjestyksessä. Onneksi olimme toisena… vai ekanana ja säkällä 40 minuuttia etuajassa lääkäriaikojen alkamiseen. Olimme ekana sisällä. Krista toimi puhujana, minä tuin Veikkoa ja herra näytti napaa rutiininomaisesti. Veikkoa kiusaa jokin virus. Silmätippoja, tulehduskipulääkettä ja ravinto-ohjeita – penteleesti leipää herralle. Tällä matkaan.
Mitä ihmettä?! Vettä tulee taivaalta, ihan kunnolla ja oikeasti, sateeksi sanovat! Emme ole moista nähneet pariin kuukauteen! Oli virkistävää juosta sateessa hakemaan auto ja sillä Krista sekä Veikko. Apteekin ja ruokakaupan kautta parkkiin ihastelemaan sadetta ja ukkosta. Krista oli jälleen kerran löytänyt täydellisen parkkipaikan. Perä saatiin suojaan, täällä on rauhallista. Veikko piristyi runsaasti lääkkeistään ja edessä taitaa olla ihanan viileä yö, jälleen kerran ensimmäinen pariin kuukauteen.
Ajoaika: 15 h 4 min Keskikulutus: 10.6 l / 100km Kokonaiskilometrit: 6193 (1198) km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 13
Missäs me viimeksi oltiin? Aiivan! Puolessa välilssä Sardiniaa menossa kohti pohjoista Porto Torresia majoittuneena agriturismo -paikkaan. Yöllä menin maistamaan paikan vettä hanasta ja totesin, että se on “maistuu oudolta” – tässä kohtaa Krista oli vetänyt vettä ainakin juomapullollisen. Aamulla huomasimme yhteiskeittiössä/aamiaisella vesipulloja “joka paikassa” – vedenkeittimen vieressä, jokaisen katetun lasin vieressä jnpp. Krista oli hieman huono vointinen, Veikko ja minä yhä edellisen pöpön jälkimainingeissa. Veikon ja minun menoa ei hidastanut pöpöjemme jälkimainingit, Kristan menoa hidasti paikallinen vesi, niinpä Veikko ja minä leikimme suunnitellusti aamupäivän pihalla Kristan ottaessa pientä välikuolemaa ilmastoidussa huoneessa. Täällä viipymisen tarkoituksena oli se että saamme nukkua ilmastoidussa tilassa ja pitää harppu mahdollisimman pitkään poissa järkyttävimmästä paahteesta. Päiväunien jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme matkaan kohta Porto Torresia. Edessä oli se hyvin keikkuva / keikkunut lauttareissu. Porto Torresissa vietimme hetken samalla leikkikentällä, millä aloitimme reissumme Sardinia osuuden pari kuukautta sitten. Juttelimme britille puistossa, lauttajonossa ruottalaisille. Tunnelma oli parantumassa. Meillä oli myös strategia laivaa varten: Krista otti matkapahoinvointilääkkeet (koska minä olin epäilevä niiden suhteen) ja tarvittaessa hän hoitaisi meidät Genovasta ulos ja matkaan.
Maanantai: Lautan jälkeen Lauttaosuus meni merkittävästi paremmin. Merenkäynti oli vähäisempi ja osasimme olla sängyssä kunnes kuulutettiin, että poistukaa hyteistä. Autokannelle ei päässyt, joten kävimme katsomassa ulkoilmassa Genovaa mereltä päin ja hengailimme leikkipaikalla. Veikolta oli vuorostaa puhti poissa. Herra vaikutti hyvin vaisulta ja kipeältä. Päivän sotasuunnitelma oli päästä vähintään Sveitsiin, mielellään Saksaan, mutta ensin Milanoon Ikeaan ostamaan Kristalle työtarvikkeita hieman. Matkalla Milanoon pieni mies sammahti, hän on selvästi kipeä. Uusi sotasuunnitelma nostaa päätään, mitä jos onnistuisimme ajamaan jo tänään Saksaan? Siellä lääkäriasiat hoituvat paremmin meiltä. Mitä jos pääsisimme lähelle Pipsa Possu puistoa? Ikeasta tarvikkeita ja lihapullia mukaan. Pieni mies on selvästi kipeä, oikea silmä rähmii oikein kunnolla. Kipulääkettä pienelle miehelle ja tila tarkkailuun. Herra saa nukkua tänään paljon. Aloitimme pitkän ajomatkan kohti Pipsa Possu puistoa. Päivä meni nopeasti, pieni mies nukkui paljon, aikuiset juttelivat, ihastelivat maisemia, muistelivat milloin täälläpäin on viimeksi ajettu – tuossa pysähdyttiin silloin, tästä me ostettiin Itävallassa vignette viimeksi… Pidimme taukoja alpeilla, ihastelimme maisemia ja söimme sen mitä kukin jaksoi. Aikuiset pysyivät hyvässä fiiliksessä koko päivän ja pieni herra nukkui yllättävän paljon. Puoli kymmenen illalla olimme 3 kilometrin päässä Pipsa Possu puistosta. Yön lämpötilaksi oli luvassa 14 astetta, “tuntuu 10ltä”. Kaivoimme makuupussit valmiiksi esiin – muutos toissayöhön on melkoinen. Illalla Juhan tekemä “keittiötuolimme” murtui. Se on ponnistusaskel sänkyyn, eteen siirtymiseen, istuin kokille sekä kiinnike keittiölaatikolle – aikalailla oleellinen palanen käyttömukavuuden suhteen. Juurisyy tason murtumiseen on tason paksuudessa. Olin tehnyt tuolin siitä mitä talossa oli saatavilla, mikä tässä tapauksessa oli hyllylevy. Tiesin sen olevan liian ohut tai ihan siinä rajalla ja nyt liki 3kk askellusten jälkeen se murtui. Ei se mitään, tiimi ottaa tämän haasteen vastaan hyvin. Pysähdytään huomenna Bauhausissa ja tehdään tuet – ongelma selvä. Samalla tarkistetaan tarviiko pieni mies lääkäriä.
Tiistai, Pipsa Possu puisto Aamulla Veikko oli hyvässä kunnossa. Silmä ei rähmi, mutta herra kertoo että kivi on silmässä. Tilanne menee kuitenkin ohi. Purimme pakkauksen ja hyppäsimme pyörien päälle. Pipsa Possu puistoon! Puiston suulla pieni herra tajuaa minne ollaan tultu. Tästä paikasta hän on puhunut pariin otteeseen kesän aikana. Hän näki sen Legolandia käynnillämme. Legolandia kun on tuossa tien toisella puolella. Puistoon ihmettelemään! Alueen kierto pysähtyy kuin seinään kun löydämme dubloja täynnä olevan paikan. Tämän samanlainen kuin Legolandiassa oli, vain duplopalasilla. Tässä pisteessä kuluukin hyvin ainakin eka tunti juttuja rakennellen. Kun dubloista saadaan tarpeekseen käytiin katsomassa eri laitteita, joista venereissulle päätyy koko perhe. Dinoratsastus hajosi juuri ennen kuin pääsimme jonoon. Pienen herran tehot alkoi loppumaan, mutta Pipsakinossa saatiin taas virtaa mieheen. Ilmastoitua kinoa pieni hetki ja takaisin autolle, matkaa on vielä runsaasti. Autolla otamme suunnan kohti seuraavaa kaupunkia ja Bauhausia. Painamme pari tuntia eteenpäin ja saavumme Bauhaussille. Sen pihassa ruokaa ja korjausoperaatiot. Käyn ostamassa puuta Bauhausissa ja koska täällä ei ole sahaa tarjolla, pääsen tekemään kaiken Leathermanin avulla. Mittaa, sahaa ja ruuvaa. Hikoilen runsaasti, sillä täällä on kuuma tai kohtuu kuuma (?) – 30 astetta. Tämä on kuuma, kyllä, mutta kesän jäljilltä kuuma pää asteikostani on venynyt merkittävästi. Tässä kelissä pystyy työskentelemään suorassa auringonpaisteessa, ainut mitä tapahtuu on että hikoilee. Työskentely auringonpaisteessa ei olisi tullut kyseeseenkään kolme päivää sitten. Kaikkea sitä pääsee kokemaan 🙂 Lopputulos on kaksi tukipalasta tuoliin ja meillä on toimiva tuoli/teline/koroke taas. Turussa tarvitsee tehdä tuo koko kansilevy uudestaan tukevammasta puusta. Bauhaussilla palaa kiitettävästi aikaa kun syödään ja korjataan, lopulta pääsemme kuitenkin taas matkaan. Ajamme taas myöhään aina liki kymmeneen saakka illalla. Krista on löytänyt lähes täydellisen puskaparkin johon vedämme uupuneena parkkiin. Kaikki nukkumaan ja huomenna päivä uus.
Ajoaika: 2h 24 min Keskikulutus: 13.1 l / 100km Kokonaiskilometrit: 4996 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 9
Maanantai Jokin pöpö riivaa minua, alkoi sunnuntaina. Ei paha. Arkipäivä. Arkipäivä tarkoittaa auton tiputtamista huoltoon Veikon noutamisen yhteydessä. Onneksi nokan vuotaminen ei aiheuta jaksamisen kanssa haasteita pyöräillessä takaisin autohuollosta.
Tiistai Tänään aamulla Veikko juoksi päiväkotiin, sai haleja tytöiltä ja oli kuin elementissään. Hienoa nähdä, että herra on saanut tavoitellut leikkikaverit ja on sinut päiväkodin kanssa. Kysyttäessä pitäisi hänen olla päiväkodissa pidempään, herra vastaus oli paljon, paljon, paljon enemmän! Ehkä herra ei ymmärrä kysymystä… Pöpöistä ja lämpötilasta huolimatta jaksoin noutaa Veikon, mutta tiukalle meni
Keskiiviikko Viikonloppuna alkanut flunssa tai joku pöpö vie loputkin virrat, työpäivä jää kesken aamulla. Nukun suurimman osan päivästä, syön ennen kuin poljen noutamaan Veikon ja Veikon noudon jälkeen makaan lattialla, siirryn nukkumaan. Viimeiset treenit jää väliin, mutta hyvästely pitsaillalliseen menen, sillä saan Danielolta kyydin. Kahvi, ruokaa, buranaa ja raato on “bilekunnossa”. Auton kaikki jarrupalat pitää vaihtaa, ne on ruosteessa. Sen lisäksi sen melkein irronneen renkaan “brake caliber” ei palaudu oikeaan asentoon ja näin ollen se laahaa vähän, jolloin on riski ylikuumenemiseen. Sekin menee vaihtoon ja lisää yhden työpäivän lisää, koska osa pitää hankkia. Pakkaaminen alkaa jännittää… Pakataan jo hieman, tarpeettomat kamat kasaan jnpp
Torstai Herään taas kunnossa. Työpäivä OK. Veikon noudon jälkeen makaan lattialla. Huoltoliikkeestä ei kuulu, pakkaamme taloa, odottelen hermostuneena. Lopulta 17:45 soitan, onko auto kunnossa? – Koeajolla juuri. – Lähdenkö tulemaan, mulla kestää 30 min tulla(paikka menee kiinni 18.30)? – “Si.” Pyörän päälle ja matkaan! Kuten tavallista, uin hiestä paikalle saavuttuani, 18:20. Asioita hoidetaan italialaiseen tyyliin. “Jono” on ainakin kolme henkeä. 18:40 raportoin Kristalle, että tämä saattaa kestää vielä hetken. 20 minuutissa on saatu yksi asiakas pihalle, hän ei ole poistunut, homma ei ole valmis, hän vain on siirtynyt pihalle… Minulle kerrotaan, että odottelemme Guiseppiä. Viittä vaille seitsemän Guiseppi palaa. Hän lienee omistaja? Hän käy kättelemässä kaikkia, vaihtaa muutaman sanan jokaisen, myös minun, kanssa – “Tutto bene, buon viaggio di ritorno”. Hän hyväksyy laskut ja Wooo! Minut pyydetään tiskille. 19:05 olen ensimmäinen “jonottaneista” asiakkaista, joka poistuu. Se eka, pihalle mennyt alkaa ajamaan… Kas! retkeilyautoaan pihaan. Illalla alkoi pakkaaminen sen verta mitä virtaa riitti. Kamaa autoon, taloa siistimmäksi. Paluuvalmistelut alkaa. Alan olemaan taas heikommassa hapessa.
Perjantai Aamulla virkeänä matkaan. Veikko antoi päiväkodissa itse ilolla kiitoskarkit. Iltapäivällä haimme kiitosjätskit Andrealle. Veikko on aina kun mahdollista tarjonnut myös Adrealle jätskit. Me olemme melkein joka päivä syöneet mehujätskit tänä kesänä. Tunnin polkemisen jälkeen tässä paahteessa, on vaikea sanoa ei jätskille/jäälle :). Hyydyin taas lattialle kun pääsimme talolle, Krista pakkasi ja siisti paikkoja kuntoon. Kun sain itseni liikkeelle pakkasin lisää, visioni on että kesän kaikki oppi otetaan käyttöön ja vaikka palaamme enemmän kanssa kuin lähdimme auto olisi käytettävämpi leirintäautona kuin tulomatkalla ja pitäisi olla tilaa pakata vielä enemmän (viskiä!). Jossain kohtaa iltaa nukahdimme, visioni on totetumassa.
Lauantai Lopullisen pakkausen ja siivouksen aika. Ja mitä ihmettä?! Aamulla alkoi sataa! Sade oli lopulta lyhyt, ehkä 30 minuuttia ehkä tunti. Kun lopulta aloimme viemään tavaroita autoon, sade oli jo ohi. Meille jäi jopa luppoaikaa aamulla, joten päätimme lähteä käymään leikkipuistossa. Tapasimme Christiananan ennen kuin lähdimme puistoon ja hän pääsi antamaan heidän lahjan Veikolle. He olivat teettäneet palapelin parista kuvasta, jotka he olivat ottaneet Veikosta kesän aikana. Veikko oli haltioissaan ja kävi hakemassa pakkasesta jätskiä vastineeksi. Nautimme viimeiset jätskit ja lähdimme puistoon leikkimään. Puistossa oli toinenkin poika ja hyvin harviainen tilanne pääsi tapahtumaan. Kiikussa oli kaksi liki samankokoista lasta! Veikko yleensä kiikkuu meidän kanssa, joten nyt päästiin nauttimaan oikeasta kiikusta. Jatkoleikeissä eidän mukana olleilla pikku autoilla törmäiltiin, laskettiin liukumäkiä sekä lennätettiin. Kellon lähestyessä 11 lämpötila oli karkaamassa taivaisiin, joten toivotimme heipat ja lähdimme kukin omalle talollemme. Talolla ruokaa nassuun, auto lopullinen pakkaus, suihkut, lopputarkastus – kaappien putsaus… ja autoon. Pakkaukseni onnistui täydellisesti. Tilaa on paremmin, esineet on paremmin suojattuna, vessa on tilavampi, asuinosa tilavampi, keittiö käytettävämpi – kaikki vaikuttaa olevan … jos ei täydellisesti, niin merkittävästi paremmin. Ihan kuin kokemusta olisi kertynyt. Sakki autoon ja matkaan. Emme päässeet edes pihatieltä pois kun Veikko jo nukkui. Ajoimme suoraa soittoa majapaikallemme – okei, yksi kahvin tekotauko oli kuskille. 11-16 lämpötila on vaan niin murhaava, että ilmastoitu sisätila on ainut tapa säilyttää toimintakunto – eikä sekään riittänut tälle päivälle. Olen viimeinen hereillä yhdeksän aikaan ja minäkin menen nukkumaan.
Täällä Agriturismossa, bed and breakfast?, vietimme aikaa varjossa leikkimässä, uima-altaassa, vesisotaa käyden ja hetkittäin ilmastoidussa huoneessa. Paluumatkan yöt ennen Sveitsiä nukutaan sisätiloissa, auto on yksinkertaisesti liian kuuma illalla. Toisekseen, seistessään auringossa se kuumenee liikaa harpulle. Tänne saavuttuamme, ensitöiksi siirsimme harpun huoneeseen. Huomenna taas ihan lopuksi siirrämme sen takaisin autoon. Tällä kierroksella pakkaus mm mahdollistaa tämän ilman koko peräpään purkamista! Aika simmahtaa muiden viereen…
Ajoaika: 2h 15 min
