Kohti Sant’Antiocota

Friday, 2024-07-19

Ajoaika: 2h 16 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4341 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Kristan puhelin näyttö hajosi viikonlopun päätteeksi. Maanantaina illalla hän kävi Veikon kanssa poikkeamassa vessan kokoisessa huoltoliikkeessä selvitämässä josko he pystyvät sen korjaamaan – onnistuu.
Heidän ollessa matkalla minä siivosin auton, kuten joka maanantai-ilta reissun jälkeen pitää. Hiekkaa kaikkailta pois….

Tiistai
Aamupäivällä meni sähköt. Tämä on nyt toinen kerta kun täällä lähtee sähköt. Yhdeltätoista loppui läppäristä virta, joten lounaan jälkeen lähdin kirjastoon tekemään töitä. Onneksi kirjastossa oli virtaa, joten sain jatkettua töitäni siellä. Kirjaston mennessä siestalle siirryin takaisin talolle ja täyden akun kanssa sain hoidettua päivän maaliin onnistuneesti.
Kolmen aikaan, Veikon noutoreissun paluumatkalla soitin kaupan edestä kesätalolle: “Onko sähköjä?” – “Ei” -> ei siis kauppareissua. Kesätalolla meillä oli edessä rankka jätskien syöntioperaatio. Tämä oli yllättävän rankka pienelle miehelle, sillä jätskit ei enää pysyneet muodossa ja ne piti syödä lautaselta lusikalla. Onneksi sähköt palasi jossain vaiheessa iltaa ja taloa saatiin hieman jäähdytettyä ennen nukkumaanmenoa.

Keskiviikko
Minun suureksi yllätykseksi, keskiviikkona paljastui, että täällä on kaasupullot käytössä. Olin jotenkin olettanut, että totta kai täällä on kaasuputket, eikä pulloja kuten meillä. Väärässä olin! Täällä oli tosin tehty juuri se, mitä ainakin toistaiseksi, vannon olevani tekemättä kotona. Tuplakaasupullo järjestelmässä molemmat kaasupullot oli päästetty tyhjäksi. Kahvivedenkeitto oli dramaattisesti kesken. Onneksi Kristalla oli hoksottimet kunnossa ja hän neuvoi käyttämään trangiaa! Trangia hellalle ja elämä jatkui ilman ongelmia. Tämä ei itseasiassa ole ensimmäinen kerta kun käytän trangiaa Airbnb talon keittiössä.
Kaiken huipuksi, illalla kun isäntä oli paikalla osoittautui, että hänellä ei ole sopivaa kiinto- tai jakoavainta kaasun kiinnityksen avaamiseen. Onneksi olemme nykyään karavaaneita, kaikkien kavereita. Takaluukusta kaivoin tunkin sijaan jakoavaimen ja näin kaasun vaihto pystyttiin tekemään.
Illan viimeinen hupi oli Magatreenit puistossa. Salitreenejä ei ole heinäkuussa, vaan treenit tehdään puistossa auringonlaskun aikaan, eli 20-21. Siellä oli yllättävän mukava treenata – olin toki kauttaaltani hiestä märkä, sillä olin pyöräillyt paikalle 30 minuuttia, mutta silti, yllättävän mukavaa treenata. Puistossa oli vapaana kanoja sekä sorsia ja ankkoja… sekin oli yllättävää.

Torstai
Talon eri huoneet heijastavat eri henkilöiden lämpötilamieltymyksiä.. Alakerta on viikingin valtakuntaa, kylmää kuin syksyinen Suomi, Veikon huone on maltillisesti viilennetty sisätila, vessa on taasen natiivitropiikki: kuuma ja kostea. Pöntöllä istuessa tulee hiki vaikka ei joutuisi pusertamaan. Aikuisten olohuone eli Kristan työhuone on vessan ja Veikon huoneen välimalli – nauttien Veikon huoneen jäähdytyksestä sen mitä voi.

Perjantai
Alamme olemaan täysin sinut tämän reissaamisen kanssa taas. Kaikki on innolla lähdössä liikkeelle matkaan, Veikkokin on mukana – auttaa jopa pakkaamisessa. Arki toimii hienosti, pyöräily ja ajaminen Italian liikenteen seassa tuntuu normaalilta – on pettymys tajuta että täällä ollaan enää pari viikkoa. Tämä ja ensi viikonloppu on viimeiset seikkailuviikonloput – sitten alkaa paluumatka – seikkailu sekin. Ajaessamme Sant’Antiocon saarta keskustelimme siitä miten vielä yksi kuukausi ainakin napostelisi olla täällä.
Poikkesimme vielä kauppaan ennen kuin lähdimme varsinaiseen seikkailuun. Kaupasta tuli mukaan pöytä ja tuolit! Tämän viikonlopun olemme toisella saarella. Tutkittuamme saaren tuuliolosuhteita päädyimme siihen, että länsirannikko on meidän rannikko. Täällä tulee ja on viileämpää sen vuoksi – juuri sitä mitä me tarvimme hyvien yöunien saamiseksi.
Huomenna vaeltamista, hiekkarantaa ja rentoutumista.

Leave a Reply