Sunday, 2024-06-30
Ajoaika: 1h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3422 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Herääminen, aamiainen, leikkejä auton sisällä – ulos ei voi mennä kuulemma liian kylmä kun tuulee. Ehkä yhdeksän aikaan autossa alkaa olla todella kuuma, vaikka ovi on auki ja ulkona vain kuuma. Potkupyörä esiin ja tutkimaan miten pääsee rannalle. Kun rantareitti oli selvä palattiin autolle ja varustauduttiin vakaviin rantaleikkeihin. Aurinkorasvat, uikkarit, vesipyssyt, hiekkalelut ja vettä, paljon vettä.
Rannalla rakenneltiin vesirajaan linnoja, jotka isot aallot aina hajoitti. Ammuttiin toisia vesipyssyillä, tällä kertaa ei ollut tuulta haitaksi asti. Kun nälkä kasvoi riittävän isoksi lähdettiin takaisin autolle. Autolla kokki linjasi, että ei hemmetissä kuumenneta mitään – pastan jämät kylmänä nassuu, vähän kylmää lihaa sinne lisää ja kylmä pillimehu sekä vesipullo. Lämpötila alkaa olemaan siellä hyvin yli 30 heittämällä ja esimerkiksi pelkääjän penkki on jo niin kuuma, että siinä ei voi istua. Onneksi “Veikon ikkuna” on tummettu ja sitä myöten Veikon penkki on vain lämmin.
Sitten alkoi paluumatka. Paluumatkalla aloin saamaan kiinni paikallisesta ajotavasta tai ainakin paikalliset pysyivät takanani – en ole ihan varma pysyivätkö he takana koska ajoin nyt oikeaa vauhtia vai siksi että minä rikoin lakeja. Salaisuuteni tähän ajon sulavuuteen oli se, että lakkasin seuraamasta nopeusrajoituksia ja vedin fiiliksen mukaan. Luurin nopeusrajoitteiden mukaan menin 30-50 km/h ylinopeutta kun en ollut moottoritiellä – siellä menin ihan nopeusrajoitusten puitteissa eli 90-110 km/h. Kuukauden köröttelyjen jälkeen 110km/h tuntui hurja nopealta vauhdilta – mielenkiinnolla odotan Saksan baanoja, uskallanko enää ajaa oikeasti lujaa?
Iltapäivällä kesätalolla auton ulkolämpömittari näytti 39 astetta ja siltä se tuntui. Koitin astua paljain jaloin asvaltille ja totesin, että en pysty. Maa poltaa niin paljon, että on pakko käyttää kenkiä. Kesätalo on miesten, joten luvassa oli reissu loppuhuipennus – Netflix iltapäivä ilmastoidussa talossa! Sipsiä, 2 pillimehua, pikku karkkipussit per mies ja rypäleitä sekä vapaa valinta Netflixin lasten puolelta. Veikolla Fold 2, minulla Fold 5 ja kuulokkeet. Istuimme vierekkäin, söimme, katsoimme. Välillä kiusasimme toisiamme ja katsoimme lisää. Sarjoja vaihdettiin, jaksoja vaihdettiin – iltapäivä kului talon sisällä kuumuutta vältellen.
Kuuden jälkeen oli aika lopettaa viihdykset ja lähteä illalliselle. Krista oli selvittänyt meille muutamia pitserioita, joista saisi myös gluteenitonta pitsaa ja nyt oli sen hetki. Pikku protestien jälkeen jälkikasvu oli peräkärryssä. Pitseriassa minä selvitin miten tilataan ja Veikko hepuloi. Hepuloidessaan oviaukossa hän huomasi ÄIDIN! Hän onnistui huutamaan niin lujaa, että äiti tien toisella puolen pyöräilleessään kuulokkeet päässä huomasi pojan. Krista liittyi pitsa ryhmään ja hulinat jatkuivat kolmestaan. Pitsojen saamisessa meni yli puoli tuntia, josta jonkin ajan olimme kävelemässä kaduilla. Uunissa ei oltu vielä poltettu puita….
Kello on yhdeksän illalla ja olen aivan kuitti. Juhannusseikkailu on nyt takana ja arki jatkuu huomenna. Suihkuun ja nukkumaan.
Piirrustelusta sen verta, kun nyt pystyn synkkaamaan kuvat. Piirsin Remarkablella Veikon ohjeistuksella asioita ja lopputulos on tällainen piirrustus, jonka haluan tallettaa blogiin
