Friday, 2024-06-28
Ajoaika: 2h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3196 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Täydellinen yö, joten normaali herääminen. Minä heräsin kuudelta ja Veikosta kuului “joko saa nousta” vähän jälkeen kuuden. Ajattelin että vedämme rauhallisen aamun, koska leirintäalue on maksettu. Checkout on varmaan 11 tai 12 ja mä tähtään klo 12sta. Aamiaisen jälkeen autossa rakenneltiin koti ja leikittiin kotia sekä piirreltiin. Lopulta patistin meidän tutkimaan rannan suuntaan. Herralle potkupyörä alle, vesipyssyt reppuun ja menoksi. Kun ranta oli näkyvissä tiesimme, että tämä on hyvä, potkuttelimme takaisin autolle hakemaan koko varustelun. Aurinkorasva ja kaikki hiekkalelut pyssyjen lisäksi ja rannalle mars. Potkutteluun saatiin runsaasti puhtia parilla yllätyskarkilla – kyllä “juhannuksena” kuuluu vähän irrotella.
Rannan hiekka oli hienointa mitä olen ikinä kokenut ja kun sanon kokenut, tarkoitan joka-aistikokovartalokokenut. Rannalla tuuli jatkuvasti ja lujaa, joten sää oli petollisen mukava. Tuuli + hyvin hieno hiekka tarkoitti että sitä hiekkaa oli silmissä, suussa, työmiehen vaossa, repussa, välipaloissa sekä todennäköisesti potkupyörän kuulalaakerien sisällä. Hiekkalinnat hajosivat silmissä kuin pieru saharaan, sillä hiekka vain lensi pois ja tasoittui rannaksi. Siirryimme lähemmäs vesirajaa jolloin hiekkarakennelmat onnistuivat paremmin. Vesipyssysodassa oli tosi iso merkitys sillä millä puolen tuulta olit, edes iso mies ei saanut ammuttua vastatuuleen onneksi vesi virkisti.
Kun kumpikin oli riittävän märkä, nälkäinen ja hiekoitettu pistimme pelin poikki ja lähdimme autolle. Kenttäsuihku oli tarpeen hiekan hallinnassa, niin tarpeen, että tankkasin ruokajuomavettä lisää suihkuun, jotta pesut onnistuvat kunnolla. Lounas nassuun ja matkaan minuutteja ennen kahtatoista. Poistuessamme alueelta paljastui alueen hinnoitteluaikataulu. Parkkialue on maksullinen 8-22 … eli yö on ilmainen, mutta klo 8 alkaa uusi laskutus…. Ei siinä mitään, itse valitsin olla tarkistamatta sitä lähtöaikaa. Maksetaan kor…. korttimaksu ei toimi ja minä käytin eilen kaiken käteisen… Minä puhuin englantia, rouva italiaa ja pääsimme yhteisymmärrykseen, ajoin pois paikalta hakemaan rahoja. Palasin, ehkä rouvan yllätykseksi, maksamaan 12 e pysäköintimaksua. Samalla käänsin takapenkin tuolin uniasentoon, sillä takapenkin matkustaja oli simmahtanut.
Ajoimme sisämaahan päiväunien aikana. Kohteena dinosaurukset ja “Parco Sardegna in Miniatura“. Olin selvittänyt, että siellä on dinosauruksia, se on auki ja lapsiystävällinen. Dinosauruksista oli kerrottu takapenkille ja takapenkki odotti kovasti dinosauruksia. Puistossa oli meidän lisäksi koululaisia … koululaisia? Kesäkausi ei ole oikeasti alkanut? … ja kaksi muuta perhettä. Juna tai paatit eivät liikkuneet, niissä ei ollut edes kuskia. Ilmeisesti ei ole riittävästi asiakkaita. Wow! Täällä alkaa kesäkausi myöhään.
OK. OK. Pienoismallikylä! Veikko selvästi tiesi mistä on kyse, Legolandia opit hyvin muistissa, kävelimme, katsoimme, osoittelimme. Sitten yritys päästä tornille – ei onnistu – tornista puuttuu koko alaosa. Harmi, sieltä olisi nähnyt todella hyvin puiston. Nuragic -kylä… PELOTTAVA. Kun astut huonosti valaistuun kivitaloon sisään animoitu nukke käynnistyy ja alkaa puhumaan. OOOOOO HELL NO. Siirryimme eteenpäin. Kasvitieteellinen osuus? – Ei. Kasvitieteellisessä on käyty riittävästi. Leikkikenttä ja taukoalue – kyllä! Liukumäki? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO HELLLL NO! Jokainen mäki on polttavan kuuma. Pikkasen kiipeilyä, tutkimista ja seuraava kohde. Dinosaurus-osuus? – Kyllä. Hetkonen. NE LIIKKUU JA ÄÄNTELEE?! – EI, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Papagalli? – Si! SI! Papukaijoja katsomaan siis! Papukaijojen jälken olikin kello jo sen verta, että piti mennä ohjatulle akvaario & luonto-osuudelle. Jännä oli pienemmässä seikkailijassa syvällä tässä kohtaa, joten kun liskot tuotiin esiin ja niitä sai silittää isän kainalo oli todella mielenkiintoinen tutkittava. Jossain gekon kohtaalla pieni seikkailija alkoi hahmottaa mikä oli homman nimi. Nainen puhuu italiaa, ottaa liskon/gekon/olennon käteensä, kertoo siitä paljon sitten sitä saa silittää. Pieni mies ei aio silittää, mutta isän homma on toimia välikätenä ja silittää. Kaikki muutkin silittää, joten isä silittää myös. Akvaarion kohdalla, 20 minuuttia myöhemmin, pieni mies kävelee omatoimisesti, on naama kiinni erinäisten liskojen asuin paikoissa ja rohkea kuin Chiuahua kunhan verkko/portti/lasi pysyy kiinni. Kun se aukeaa, lakkaa temppuilu ja siirrytään äkkiä isän takamaastoon. Akvaariossa pystyttiin jo pällistelemään kaloja estoitta. Tämän rohkaistumisen jälkeen koitettiin dinoja uudestaan. Alueen reunalla voitiin olla ja ihmetellä dinoja sekä mammutteja, mutta sisemmälle ei voinut mennä. Niinpä noin puolet alueesta, eli kaikki dinot, jäi tarkistamatta – ehkä tänne palataan? Poistuimme jätskien kautta autolle.
Auto siirrettiin lähikaupungissa olevalle camper paikalle. Se tosin osoittautui olevan täysin avoin parkkitila, jossa WC palvelut ei toimi, joten emme menneet sinne. Parkkeerasimme viereiselle tielle. Vekslasin autoa useamman kerran, että saimme auton perän lopulta niin, että puut peittävät näkymän kaupunkiin ja takaovet kadulle. Miksi? Koska on pakko käydä suihkussa. Herran sukkafunk on mieletön, isän hikihajut järjettömät. 34 astetta varjossa puun alla. Eikä täällä tuule. Yöstä tulee lämmin, mutta nukkumaan mennään puhtaana. Olen nyt käynyt pienen kylän laidalla suihkussa auton takana, ovien suojaamana. Kokemus mistä jälkikäteen voi olla tyytyväinen, mutta tämä ei myöskään ole kaikille, se on aika … jännittävä, sanotaan niin. Nyt on tarkoitus testata puskaparkkikyvykkyyttä, joten sitä testataan.
Illan aikana olen nähnyt kahden muun retkeilyauton käyneen tossa parkkipaikalla ja lähteneen pois. Tässä kymmenen aikaan sinne meni sisään yksi sakki, mikä ilmeisesti aikoo yöpyä siellä. Nyt on aika laittaa pakettiin ja mennä nukkumaan Veikon viereen.
