Tuesday, 2024-06-04
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: Mun on pakko koskea siihen autoon kohta, se pitää huoltaakin.
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Arkipäivä, yritys nro 2. Ylös, aamiaista, töissä klo 06:30. Työpiste on vielä kasaamatta kunnolla kuntoon. Työläppäri ja matkanäytöt on kyllä työpisteellä, mutta näppis, hiiri, piirtoalusta sekä ergonomia on vielä hukkateillä.
Krista ja Veikko matkaan kohti “Italian päiväkotia” jossain kohtaa aamua ja näin meidän arkiaamut rullaa. Päivä ei vielä mene normaalisti, Krista ei tule takaisin soittamaan harppua vaan poltti tunnin aikaa kahvilassa, jonka jälkeen hän poimi Veikon takaisin. Sitten tapahtui jotain jonkin aikaa, koska he tulivat tänne vasta lähempänä kahtatoista.
Iltapäivällä oli miesten kesken arkipäivä, eli ollaan sisällä ja leikitään. Ulos meneminen 12-16 välillä on mmm… tuskaisen kuumaa? Varjosta varjoon, kuten normaalisti liikun, on hyvä taktiikka. Varjossa elämä on hyvää, auringonpaisteessa – ei – auringonpoltteessa on huonompi olla. Jossain kohtaa Krista lähti kurssilleen ja pojat jäivät kahdestaan.
Illan pakollinen ohjelma oli käteisen nosto – joten matka lähimmälle pankkiautomaatille piti tehdä. Veikko potkupyörän päälle ja menoksi! Olin varautunut, että tämä vie runsaasti yli 20 minuuttia, mitä Google arveli, mutta Veikko päätti tehdä tästä isälle juoksulenkin. Pieni mies potku “täyttä höyryä” ja huusi muunmuassa “täyttä höyryä” – minä juoksin perässä.
Pankkiautomaatilla italiainen pappa yritti päästä tilaan sisään, mutta ei onnistunut laittamaan korttia oikeinpäin lukijaan. Päästin herran sisään omalla kortillani ja pääsin sanomaan italiaksi “cosi” – jonka toivon tarkoittavan suurinpiirtein “näin”. Juttelin Veikon kanssa kun odotimme pääsyä automaatille ja kappas pentele. Pappa tunnisti suomenkielen. Hän sanoi useita lauseita italiaksi, jotka voin tulkata näin
Pappa: “…. …. … … finlandese … …” eli suomeksi “… … …. suomalaisia .. … ?”
Minä: “Si! Bravo!”
Pappa: “…. … … …. … …! … … … ! …. .. …. Tampere ….” eli suomeksi “Tampereella vuosia sitten”
Minä: vaivautunut hymy
Pappa: “arrivederci” eli suomeksi “hyvää päivänjatkoa / näkemiin”
Minä: “Arrivederci”
Kuten keskustelusta voi nähdä italiani alkaa olemaan jo kohtuullisella tasolla. Ymmärrän sanan tai kaksi per lause ja pystyn vastaamaan takaisin yhdellä tai kahdella sanalla, sikäli vastaus on luotavissa niillä 20-30 sanalla mikä on minun aktiivisessa muistissa.
Paluumatkalla pysähdyimme leikkipuistoon, jossa työstimme Veikon italian kielentaitoja. “Sano come tu chiami?” – “Come tu chiami?” “Elisabeth” – “Sano sono Veikko” “Sono Veikko!” Tämän jälkeen mentiin hiljaisuudessa ympäri telineitä ja laskettiin kahdestaan mäkeä, heiluttiin ötökän päällä ja … errr liikuttiin samoilla rakennelmilla?
Talolla, Andrea oli leikkaamassa puita ja pienen arkailun jälkeen Veikko päättyi auttamaan Andreaa. Andrea leikkasi oliivipuusta oksan, antoi Veikolle, Veikko sanoi “grazie mile”, Andrea korjasi Veikon lausuntaa toistamalla lauseen paremmin ja Veikko sanoi uudestaan “Grazie mile” ja vie oksan ämpäriin. Ja tätä toistettiin aika hyvä aika.
Siihen oli hieno päättää päivä, pieni mies nukkumaan. Äitikin tuli kotiin kurssiltaan ja isä palasi tekemään töitä… tai ainakin välttelemään sitä, tuli juteltua teamsin kautta, tuli käytä Discord puhelussa ja tuli sitä töitäkin tehtyä lopulta ja sitten tietenkin blogi ennen kuin täysin nukahtaa.
