Tuesday, 2024-05-28
Ajoaika: 2h 56 min
Keskikulutus: 10.5 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2375 km
Taas loistava parkkipaikka, mä en pysty hahmoittamaan vuosienkaan jälkeen miten rouva löytää nämä parkkipaikat. Aamiaista autossa, potkuttelua toisen lapsen kanssa parkkipaikalla – vain pari kertaa lapset meinasi lähteä ulos alueelta. Naapuriautojen kanssa juttelua ja reissureitin päätös. Sain Giannilta tiedot mitä kauppaketjuja hakea, jotta saamme haluamme tarvikkeet sekä tiedon, että tänään olisi illalla treenipaikka vapaana aloittelijoiden ryhmässä. Torinoon siis!
Mutta ensin, ensin suihkua koko porukalle – joten uimahalliin. Kristan italia on kyllä hienolla tasolla minun kulmasta katsottuna. Rouva onnistui italialla ja kärsivälisyydellä saamaan suihkuliput Veikolle ja minulle ja itselleen uintilipun. Tämä uimahalli on urheilu-uimahalli, täällä uidaan ei pulikoida. Se sopi Veikolle ja minulle, me olimme jo bonganneet leikkikentän.
Suihkuttelu uimahallissa kuulostaa helpolta hommalta. Todellisuus on hieman jännempi, koska pitää selvittää missä on pukkarit .. itseasiassa, ensin pitää päästä sisään, koska minun kortti ei toimi puoliin ja Veikko kiskoo puomia miten sattuu. Lyhyen härdellin jälkeen henkilökunnan jäsen päästää meidät läpi ja ohjeistaa pukkariin. OK. Mites tämä mesta toimii? Lukolliset kaapit, vailla lukkoja – HA! Tätä varten minulla on pakkauslistassa pikku lukko avaimineen, jonka itseäni kyseenalaistamatta olin pakannut mukaan! Sitten on “välitila” hmm… AH! Tämä on tällainen tila mihin mennään X määrän juttuja kanssa ja vaihdetaan siellä kaikessa yksityisyydessä. Olen nähnyt näitä muuallakin, mutta mitä on toisella puolella? Näkymä altaalle! -> uikkarit päälle kun mennään käytävän yli suihkualueelle. Suihkut, vessat, peilipisteet OK. Suihku, suihku vaatii kortin. AHA! Nyt selvisi käyttötarkoitus sille kortille mikä meille annettiin, joka on farkkujeni takataskussa, kaapissa lukkojen takana. => takaisin sinne ja tästä eteenpäin homma olikin selvää.
Tällä välin naisten puolella! Samat perushaasteet, mutta pienillä kriittisillä eroilla. Kristan kortti päästi puomeista ohi ongelmitta. Kristan kortti taasen ei toimi suihkuihin! TADAA! Krista onnistui saamaan lainaan kortin toiselta henkilöltä, jotta hän pääsi suihkuun. Sitten uimaan, vaan ei… Uidessa pitää olla uimalakki – talon säännöt. Sen Krista saa lainaan uimavalvojalta ja näin hänen haasteensa on ohi. Uintia, suihkua ja poistuminen.
Tämä pakollinen lainattu uimalakki selittää sen kun Veikon kanssa ihastelimme äidin uintia ja hämmästelimme, että aaa… hän on ottanut käyttöön Veikon uimalakin. Hassua, mutta OK, ehkä tukka oli just pestynä tai jotain… Korttiasiat ei ollut virhe, tämä oli kirjaimellisesti se mitä me ostimme. Veikolle ja minulle suihkun, Kristalle uinnin – nämä näemmä on erillislaskutettavia juttuja ja erilliset kortit 😀
Tästä kaikesta virkistäytyneenä shortsit päällä, pienen miehen polvi laastaroituna lähdimme matkaan kohti kauppoja. Pitää ostaa muutamia asioita, kriittisellä polulla on kaasu. Autotarvikauppa oli isommassa kauppakeskittymässä, joten sieltä saimme suurimman osan asioita mukaanlukien kaasut, sitten ruokakauppa ja olimme polttaneet monta tuntia kauppareissuissa. Italiaisen kulttuurin 😉 mukaisesti vetäisin tapaspöydän meille autoon ja syötyämme lähdimme matkaan. Tankkaus – ja huoltoasemalta löytyi se 12V splitteri! Kohti Torinoa!
Tietullit, matkakriisit ja levolliset hetket olivat ajomatkan sisältö. Joo-o, rauhallisempaa voisi olla, mutta väitän että yhä paranee. Seesteisiä leikkihetkiä löytyy, kielimatkaa kuunnellaan, etupenkillä jutellaan – pitenevin hetkin matkanteko on yhtä rauhaisaa kuin ennen kolmatta pelaajaa. “Harjoituksen puutetta”
Illalla oli aika testata kuinka hyvä urbaani pyöräilijä oikein olen! Torino, mies ja pyörä. Ei peräkärryä, ei vaimoa, ei lasta, ei vastuuta! – silkkaa pyöräilyn hulluutta. Navigointivirheitä – koska “tietä ei ole enää”, “Mun ei pitäisi olla pyörällä tässä… AAAA! Pyörätie on tuolla toisella puolen, välissä on vain 4 kaistaa + liikenteenjakaja”, “Käänny MIHIN?!”, “Mun ei pitäisi olla täällä, tää on kävelykatu…” Mutta, mutta. Yllättävän vähän stressaavaa ja vain kerran auto veti lukkojarrutuksen – marginaaliakin jäi metri – pari luulen.
Oli virkistävää treenata, vain treenata, olla harjoittelija. Toivon sitä lisää kesältä. Paluumatka oli huomattavasti helpompi, sillä nyt tiesin missä menee pyörätie ja pystyin vaihtamaan valtatien puolelta toiselle helposti. Huomenna on ehkä treenit, jos on tilaa, samassa paikassa, joten pyöräily tulee olemaan todella helppoa.
Kymmeneltä illalla autolla olin sopivan raukeassa tilassa ja muu perhe jo sängyssä, joten kiipesin sekaan ottamaan pitkät rauhalliset yöunet.
