2017-07-01
Faktat
Ajoaika: 3h 41min
Keskikulutus: 14.1 l/100km
Keskinopeus: 29 km/h
Kokonaiskilometrit: 3148 km
Voi vitsit mikä päivä! Aamulla herätys upeasti ennen seitsemää. Yö oli hyvin viileä. Yön jäljiltä voimme sanoa, että Kristan toinen makuupussi on työnsä tehnyt ja ansaitsee päästä roskiin. Kyseinen makuupussi on noin 20 vuotta vanha ja se näkyy muumuassa siinä, että jalkopäässä on nyt halkea. Jaloille tuli hilppasen viileä jossain vaiheessa yötä.
Aamutoimien sijaan lähdimme aamulenkille. Juoksimme keveysti kylässä nauttien pienistä kujista, sika upeista vuorista ja upeista vanhoista taloista. Löysimme lenkillä myös hevosen keskeltä kylää. Se pällisteli meitä yhtä paljon kuin me sitä 
Aamiainen on kärsivällisen miehen hommaa. Käytössämme on trangia ja vähän polttoainetta. Laskeskelimme jälkikäteen että croisanttien lämmittaämiseen, kahvin ja teen tekemiseen, sekä kananmunien paistamiseen taisi mennä puolitoista tuntia. Se aika meni maisemia ihastellen ja ylipäätään paikasta nauttien. Enää ei ollut edes kylmä. Seureen urokset oli miehekkäästi valmistautunut rannalla patsasteluun. Se tarkoitti muunmuassa sitä, että yhtään pitkähihaista paitaa ei ole mukana. Suomalaista miehellä ei ole kylmä noin 10 asteen lämpötilassa t-paidan kanssa. Asenne on pakattu mukaan, enempää ei tarvita.
On pakko olla hankkinut itselleen sopiva auto, kun odottaa aamulla sitä hetkeä, että saa käynnistää auton ja kuunnella sen menoa kivisillä pikku kaupungin kaduilla. Lähdimme rennosti matkaan, tarkoituksena pysähtyä jonnekin ostamaan lounasta ja jos hyvältä näyttää niin pysähtyä tien sivuun katsomaan maisemia. Ehkä puoli tuntia ajettuamme tuli eka pysähdys. Kiipesimme mäkeä alas joen ääreen katsoman jylhiä maisemia ja kuuntelemaan veden pauhausta. Se kuva missä on ryteikköä ja kiviä, se on otettu siitä kohtaa mistä me tulimme alas. Tungimme raa’asti puskasta läpi päästäksemme veden ääreen.
Ajoimme hieman improvisoidulla suunnitestuksella ja päädyimme Mentonin kaupunkiin. Tässä vaiheessa seurue oli hieman känkkäinen energian puutteen vuoksi, joten kävimme kaupassa ja torilla ostamassa ruuat. Sitten ajoimme ylös vuorille pistämään trangiaan tulet ja lämmittämään vedet pastalle. Ruuan jälkeen tulikin väsy ja nukuimme auton peräkontissa luukku auki puun varjossa varmaan tunnin. Herättyämme olikin jo kohtuullisen kuumaa, joten suunnistimme suoraan biitsille. Biitsillä pystyi nauttimaan kylmästä merestä, välittömässä läheisyydessä näkyvistä kukkuloista ja kauempana näkyvistä vuorista. Kaiken kaikkiaan kovin virkistävä ranta.
Rannan jälkeen suuntasimme kohti Monacoa. Monacossa oli tarkoitus käydä Monte Carlon Casinolla, mutta meillä oli suunnattomia ongelmia löytää parkkipaikkaa ja Casinolla oli jokin poikkeusliikennejärjestely. Poliisit olivat katkoneet tien ja tehneet esteet. Niinpä Monaco kuvamme on Kristan lennosta ottama 
Monacosta vihdoin Nizzaan. Nizzassa tavoitteenamme oli syödä Lucan ystävän ravintolassa, sekä toimittaa ravintoloitsijalle kirja. Bongasimme ravintolan nopeasti ja koska se ei ollut vielä auki lähdimme tutkimaan lyhyesti vanhaa kaupunkia. Vanhassa kaupungissa ensitöikseen tuli ostettua kunnon löntti enmuistamitä, sitä valkoista juttua missä on rämmäleitä. Toi mitä Krista pitää käsissään.
Sitä söimme ja kävelimme pisin kaupunkia. Eräässä kohtaa allekirjoittaneella alkoi hieman ilma kiertämään. Muutaman hiljaisen tappajan jälkeen sanoin Kristalla suurinpiirtein näin “mennään oikealle, tästä älä pysähdy, mun perässä tulee paha haju”. Sanoin tämän yhden ravintolan kohdalla, missä tarjoilijat oli pihalla ja katsoi meitä. Suomenkieli on ihanan harvinainen ja täydellinen salauskieli. Sitä tottuu siihen, että voi laukoa juttuja eikä kukaan ympärillä tiedä yhtään mitään. Muutaman askeleen jälkeen huomasimme ravintolan mainoksen. Se on suomalaisten ravintola täällä Nizzassa. Tarjoilijat todennäköisesti ymmärsi 100% siitä mitä sanoin ja haistoi 90% siitä mitä tarkoitin. Nauroimme tätä Kristan kanssa ravintolan mainoksen kohdalla jonkin verran.
Illan kohokohtana oli ravintolailta ulkona Lucan ystävän ravintolassa. Syömme kadulla, kuten paikalliseen tapaan kuuluu. Katselin tarjoilijan toimintaa ja sanoin Kristalle, että ei kai se tule tuon ruokalistaTAULUN kanssa tänne? Tuli se. Se kävi taulun läpi kanssamme englanniksi ja jätti sen tuolin nojalle siihen, jotta voimme päättää mitä tilata.
Pastaa tuli tilattua ja se oli hyvää. Ruokailun jälkeen ajoimme naatteina vuorille leirintäalueelle. Krista on jo sammahtanut, minä taidan mennä vielä pihalle istumaan viskilasi kädessä muistelemaan ja pohtimaan takana olevaa upeaa päivää.
