Lenkkeilyä, venyttelyä, hierontaa

Paino: 71.8kg

Nyt kun lisäsin venyttelyn treenien päätteeksi ja keskelle päivää alan olemaan taas hyvässä kunnossa. Kierros hierojalla ja käsien ongelmat ovat katoamassa. Tarinan opetus? Vaikka on kiire, aina on aikaa venyttelylle. Olisinko voinut oppia tämän aikaisemmin? Totta hemmetissä! Tuliko opittua? – Ei. Oppimiseen tarvittava motivaatio synty vasta nyt, kun on mahdollisuus että hajotan itseni juuri ennen tasokoetta tai että kuntoni ei kestä riittävää treenaamista ennen tasokoetta. Oppimista ei synny ilman motivaatiota.

Nyt kun treenaan, suunnittelen, luen tai katson oppimishakuisesti vähintään 2 tuntia päivässä Magaa alkaa ajatukseni vääntyä jännäksi. Kun herään ajattelen jotain tekniikkaa, kun olen suihkussa ajattelen tekniikkaa, kun pyöräilen ajattelin tekniikkaa. Kun olen paikallani, haluan harjoitella tekniikkaa. Toivottavasti tämä treenaamisen määrä kantaa muutakin hedelmää kuin jatkuvan tekniikan ajattelun Iloiset kasvot.

Painon puolesta? Olisin tyytyväinen jos paino jäisi pyörimään tähän 71-72 kilon väliin kaiken tämän treenaamisen ajan. Jatkuva tekeminen tuntuu lihaksissa pitkin poikin vartaloa ja jos tämä ei aiheuta lihaskatoa – niin ei sitten mikään …. … Rasva katoaa omaa rauhallista tahtiaan, koska en muuta yhtälöstä mitään muuta kuin treenaamisen määrä. Eikö niin? Pakko sen on olla niin.

2 comments

Oon kyl kans ollut aina sitä mieltä, että venyttely ei oo valkoisen heteromiehen hommaa. Ilmankos olenkin nykyään notkea kuin suohon uponnut gaselli.

Sama vika :D. Taekwondossa aikanaan kommentoivat etteivät ole nähneet näin jäykkää miestä vuosiin. Olivat sitä mieltä että jos harrastaa jotain lajeja pitäisi olla edes jonkun verran notkea – minä kun en ole juuri lainkaan 😀
Pitkä on tie takaisin notkeaksi, mutta just nyt en huoli siitä 🙂

Leave a Reply